“Ois vapaus itse määritellä sitä omaa tekemistä ja käyttää aikaa perheen kanssa” : Kauppatieteistä valmistuneiden aikuisten urakuvittelu ja siirtymät

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista urakuvittelua ja minkälaisia siirtymiä toista tutkintoa suorittavat aikuiset rakentavat puheessaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten he merkityksellistävät omaa ikäänsä suhteessa työllistettävyyteen. Tutkimus on seurantatutkimus eli tarkastelen millaista muutosta ja pysyvyyttä alku- ja seurantahaastatteluiden aikana muodostuu. Keskityn aikuisten urakuvitteluun ja siirtymien tekoon, eli miten he hahmottavat oman uransa odotukset, uranäkymänsä sekä tulevaisuutensa. Tutkimus tuo uuden lähestymistavan työllistettävyystutkimukseen, sillä työllistettävyyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu urakuvittelun näkökulmasta.

Käytin tutkimuksessa aineistona HighEmploy-haastatteluaineistoa, joka käsittelee yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyyttä sekä alkuvaiheen polkuja ja siirtymiä työelämään. Aineistona toimii viiden aikuisen alku- ja seurantahaastattelut, joiden välillä on yksi vuosi. Tutkielmaan valikoituneet haastateltavat suorittivat toista tutkintoaan. He olivat joko lähivuosina valmistuneet kauppatieteiden maistereiksi tai viimeistelivät vielä maisterivaiheen opintojaan. Tutkimusmenetelmänä toimi temaattinen analyysi sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.

Temaattisen analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme teemaa: 1) tulevaisuuden uraodotuksena urakehitys 2) omien henkilökohtaisten ominaisuuksien ja arvojen mukainen ura, sekä 3) moninaiset alat ja urasuuntaukset. Tulosten perusteella aikuisten urakuvittelu ja siirtymien teko toisen tutkinnon suorittamisen jälkeen rakentuu vahvasti aiemman osaamisen, oman identiteetin sekä arvojen varaan. Arvoista etenkin työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä perhearvot koettiin tärkeinä, ja ne määrittivät mihin suuntaan ja millaiseen työhön urasiirtymiä haluttiin tehdä.

Aikuiset paransivat omaa työllistettävyyttään tutkinnon suorittamisen myötä ja he toivoivat urakehitystä kohti vaativampia tehtäviä. Aikuiset näkivät, että heidän ikänsä enemmänkin mahdollistaa urakuvittelua, sillä heillä oli iän myötä kertynyt runsaasti työkokemusta. Aloja ja urasuuntauksia kuviteltiin monipuolisesti ja ne olivat melko spesifejä, sillä heille oli kehittynyt niin sanotusti oma kenttä ja osaamisala, missä he toimivat työelämässä. Urakuvittelu suuntautui kohti johtajuutta ja kehitystehtäviä, markkinointia, yrittäjyyttä, jatko-opintoja, opettajuutta sekä tilintarkastusta. Noin 10–20 vuotta kestäneen työelämässä olonsa aikana, aikuiset tunnistivat omat ominaisuutensa sekä työelämän kehityskohteet hyvin. Omat ominaisuudet sekä arvot määrittivät myös sen, mihin suuntaan uralla ei haluttu lähteä. Seurantatutkimus osoitti, että urakuvittelu voi muuttua hyvinkin nopeasti muuttuvien olosuhteiden ja esimerkiksi uuden työkokemuksen myötä.