Kondyylimurtumien kirurgiset hoitomenetelmät

Abstract

Tämän syventävien opintojen opinnäytetyön aiheena on alaleuan nivelmurtumien kirurgiset hoitomenetelmät aikuisilla. Opinnäytteessä käsitellään erityisesti kirurgisessa hoidossa käytettäviä titaanilevyjä, resorboituvia levyjä ja niiden hyötyjä sekä haittoja.

Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa aineistona on käytetty artikkeleita PubMed- ja Embase-tietokannoista sekä muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tiedonhakua varten käytettiin seuraavia hakusanoja: ”mandibular condyle”, ”fracture”, ”treatment”, ”open reduction” ja ”adult”.

Kondyylimurtumat ovat yksi alaleuan yleisimmistä murtumatyypeistä. Kondyylimurtuma hoidetaan kirurgisesti, mikäli murtumaan liittyy dislokaatio ja siitä johtuva purennan muutos. Kirurgisessa hoidossa murtumafragmentit asetetaan paikoilleen ja kiinnitetään toisiinsa levyjen ja ruuvien avulla. Käytettävillä levyillä tulee olla tiettyjä ominaisuuksia, kuten riittävä kuormituskyky ja taipuisuus sekä sopiva koko.

Levyistä yleisimmin käytössä ovat titaanilevyt. Titaanilevyjä on eri muotoisia ja niiden käytöstä on jo pitkä kokemus. Käytössä on niin suoria minilevyjä kuin kolmiulotteisia levyjä, joista molemmat tarjoavat riittävän stabiliteetin murtuma-alueelle. Joskus titaanilevyt joudutaan poistamaan levyn aiheuttamien haittojen vuoksi. Resorboituvia levyjä ei tarvitse poistaa, mutta niillä on muita merkittäviä haittoja, kuten heikompi kuormituskestävyys kuin titaanilevyillä. Resorboituvia levyjä suositellaan käytettäväksi lähinnä lapsilla.