Liejutaskuravun (Rhithropanopeus harrisii) aiheuttama saalistuskuolevuusero ravun suhteen kokeneilla ja naiiveilla leväsiirapopulaatioilla (Idotea balthica)

Abstract

Itämeri on nuori ja matala meri, jonka eliöyhteisöjen monimuotoisuus on alhainen ja ravintoverkot yksinkertaisia. Itämeressä on paljon vieraslajeja, joista yksi on liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kykeneekö leväsiira (Idotea balthica) sopeutumaan liejutaskuravun läsnäoloon. Hypoteesi oli, että leväsiira kykenee sopeutumaan liejutaskuravun läsnäoloon, eli liejutaskuravun levinneisyysalueen ulkopuolella elävillä, eli naiiveilla populaatioilla, liejutaskuravun aiheuttama kuolevuus on suurempaa kuin ravun suhteen kokeneilla populaatioilla. Koetta varten liejutaskurapuja pyydystettiin rapumerroilla Seilin ympäristöstä ja ne luokiteltiin neljään eri kokoluokkaan. Leväsiirat kerättiin ravun suhteen naiivista populaatiosta Sundskärin saaren edustalta ja ravun läsnäolon suhteen kokeneista populaatioista Laattiskerin ja Lanskerin saarien edustalta. Kokeen aikana elossa olevat ja kuolleet leväsiirat laskettiin joka toinen päivä. Tilastollisessa analyysissä tehtiin elossasäilyvyskuvaajat ja χ2 -testi. Tutkimus vahvisti, että liejutaskurapu aiheutti kuolevuutta, mutta naiivien ja kokeneiden populaatioiden välillä ei havaittu eroa elossasäilyvyydessä. Tämän tutkimuksen perusteella leväsiira ei siis kykene sopeutumaan liejutaskuravun läsnäoloon. Syitä huonoon sopeutumiskykyyn on useita, kuten leväsiirojen ja liejutaskuravun välisen evolutiivisen historian puuttuminen, erilaisten käyttäytymissopeumien muutosten nopeus ja liejutaskuravun leväsiiralle aiheuttama kova valintapaine.