Rehun kysyntään vaikuttavat tekijät Suomessa: Ekonometrinen aikasarja-analyysi vuosilta 2010–2023

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tunnistaa ja analysoida tekijöitä, jotka selittävät rehun myyntivolyymin vaihtelua Suomen maatalousmarkkinoilla vuosina 2010–2023. Rehu muodostaa kotieläintiloilla merkittävän kustannuserän, ja sen hintavaihtelut vaikuttavat suoraan tilojen kannattavuuteen sekä kansalliseen huoltovarmuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu yrityksen valintateoriaan ja panoskysynnän mallintamiseen. Keskeinen lähtökohta on johdettu kysyntä, jossa rehun tarve määräytyy eläintuotteiden, kuten lihan ja maidon, kysynnän perusteella. Lisäksi tarkastellaan spekulatiivista kysyntää, joka liittyy varastointimahdollisuuksiin ja hintaodotuksiin. Tutkimus toteutettiin ekonometrisena aikasarja-analyysina käyttäen monimuuttujaregressiota (OLS). Aineiston epästationaarisuuden vuoksi malli estimoitiin ensimmäisillä differensseillä, ja analyysiä täydennettiin viiverakenteella sekä epälineaarisella neliötermillä. Tulokset osoittavat, että rehun kysyntä on selvästi johdettua kysyntää, mutta eri tuotantosektorien vaikutukset välittyvät eri pituisilla viiveillä. Sianlihan- ja siipikarjantuotannon muutokset heijastuvat kysyntään nopeasti, kun taas nautasektorin vaikutus näkyy vasta pidemmällä viiveellä. Raaka-ainehinnoista erityisesti kotimaisen rehuvehnän hinnan nousu vähentää myyntivolyymia. Lisäksi sähkön hinnalla havaitaan positiivinen vaikutus kysyntään, mikä viittaa viljelijöiden siirtyvän energiaintensiivisestä oman viljan jauhamisesta valmiiseen ostorehuun sähkön kallistuessa. Tulosten perusteella rehun kysyntä on Suomessa erittäin joustamatonta, mikä liittyy maataloustuotannon biologisiin rajoitteisiin. Kysyntää selittää voimakkaasti myös kausivaihtelu: myyntivolyymit ovat korkeimmillaan keväällä, jolloin varastot ehtyvät ja eläintuotannon kausivaihtelut lisäävät rehuntarvetta. Johtopäätöksenä todetaan, että kysynnän joustamattomuus altistaa tilat markkinariskeille, minkä vuoksi tukipolitiikan ajoituksella ja kohdennetuilla tuotantopanostuilla voidaan tukea tilojen maksuvalmiutta.