Rakenteen vaikutus hydrolysoituvien tanniinien stabiilisuuteen fysiologisissa olosuhteissa

Abstract

Tanniinit ovat polyfenoleja, jotka perinteisen määritelmänsä mukaan kykenevät saostamaan vesiliuoksissa proteiineja ja muita makromolekyylejä. Tanniineilla on tunnetusti havaittu paljon hyödyllisiä ominaisuuksia ihmisille ja eläimille, mutta ongelmana on näiden hyödyllisten tanniinien herkkä hajoaminen fysiologisissa olosuhteissa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tiettyjä tanniineja sisältävät kasvit kykenevät tehostamaan märehtijöiden kasviproteiinien hyötykäyttöä, toimivat luonnollisina lääkkeinä märehtijöiden loisia vastaan sekä vähentävät märehtimisprosessissa muodostuvia metaanipäästöjä. Edellä mainitut hyödyt voidaan saavuttaa valitsemalla oikeanlaisia tanniineja sisältäviä kasvilajeja märehtijöiden ruokavalioon, mutta tanniinien liian nopea hajoaminen estää hyötyjen toteutumisen halutulla tavalla. Hypoteesina on, että stabiileimmat tanniinit kykenevät suojaamaan herkemmin hajoavia tanniineja seoksissa kombinatoristen vaikutusten vuoksi. Tässä tutkielmassa tutkittiin hydrolysoituvien tanniinien (HT) stabiilisuutta fosfaattipuskuroidussa suolaliuoksessa sekä puhdasaineina että seoksina proantosyanidiinien (PA) kanssa. Tuloksiin etsittiin selityksiä tanniinien rakenteista, kuten galloyyliryhmien määrästä ja keskussokerin rengas- tai avoketjumuodosta. Puhdasainemittauksissa löydettiin tietyssä aikapisteessä herkimmin hajoavat ja stabiileimmat tanniinit, ja näiden tanniinien joukosta valittiin erilaisia yhdistelmiä seosmittauksiin, joissa tutkittiin tanniinien kombinatorista vaikutusta stabiilisuuteen. Puhdasainemittauksissa HT:t saatiin stabiilisuuden mukaan järjestykseen, joista selkeästi stabiilein oli pentagalloyyliglukoosi ja herkimmin hajoavia olivat avoketjuiset ellagitanniinit. Lisäksi tunnistettiin inkuboinnin seurauksena HT:sta muodostuneita hajoamistuotteita. Myös PA-fraktiot saatiin kasvavan stabiilisuuden mukaiseen järjestykseen ja stabiilisuuteen löydettiin korrelaatioita rakenteista. Tanniiniyhdistelmien kohdalla huomattiin jokaisen HT+HT- ja HT+PA-yhdistelmän muodostavan suojaavaa vaikutusta titrattavaan tanniiniin. Erityisen suuri suojaava vaikutus oli, kun avoketjuista ellagitanniinia sekoitettiin suuren keskimääräisen polymerisaatioasteen PA:n kanssa. Galloyloiduilla PA:lla suojaava vaikutus oli pienin.