Suku jättää jälkensä : Sukuesineen materiaalisuus ja merkitys

Abstract

Tutkielmani aihe on sukuesineet eli sukuun liittyvät esineet. Tutkimusaineistoni koostuu yhteensä yhdeksästä haastattelusta ja neljästä teemakirjoituksesta. Tutkimuskysymyksenäni on, miksi sukuesineitä säilytetään. Tätä auttavat selvittämään tarkentavat kysymykset, mikä sukuesine on, mitä sukuesineellä ja sukuesineessä säilytetään sekä mitä erityistä sukuesineessä on verrattuna kuvan tai tekstiin. Igor Kopytoffin ([1986] 2017: 66 – 68) esinebiografian avulla käsittelin, miten sukuesineet syntyivät ja mitä ajatuksia niiden oikeanlaiseen käyttämiseen ja tyypilliseen elämänkaareen liittyi. Tärkeässä osassa tutkimustani oli myös Sara H. Dudleyn (2010: 6 – 7) käsittelemä materiaalisuus, joka syntyy vuorovaikutuksessa esineen merkityksistä ja fyysisistä piirteistä, kun aistimme esineen. Haastateltavat suhtautuivat sukuesineen käyttämiseen myönteisesti. Monien haastateltavien mielestä sukuesine oli ilo katsella, nähdä ja koskea. Esinettä saattoi tarkastella käsissään ja sen jälkiä ja maalikerroksia tutkia. Sukuesineeseen elämää nähnyttä ulkomuotoa arvostettiin ja monien haastateltavien mielestä naarmut saivat näkyä siinä. Toisaalta esineitä saatettiin korjata ja kunnostaa, jotta ne säilyisivät. Osalle haastateltavista sukuesineen täydellinen uudistaminen ja tuunaus sekä jälkien katoaminen oli epätoivottua. Sukuesineisiin liittyy muistoja, tarinoita ja tietoa ja niiden avulla kertomuksia jaetaan eteenpäin. Sukuesine on ennen kaikkea esine, joka materiaalisuutensa kautta synnyttää elämyksiä, joihin tekstien ja kuvien kautta ei päästä käsiksi. Se on elämys esineenä ja siihen liittyvien tietojen ja tarinoiden kautta.