Lisääntymisoikeuksien yhdenvertaisuus – Feministinen näkökulma seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lisääntymisoikeuksiin

Abstract

Tutkielman aiheena on lisääntymisoikeuksien yhdenvertaisuus. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertainen asema vanhempina jää lainsäädännön asettamien esteiden vuoksi usein toteutumatta. Tutkielmassa tarkastellaan miten kulttuurissamme vallitsevat erilaiset arvokäsitykset ovat vaikuttaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lisääntymisoikeuksiin ja niiden sääntelyyn. Tutkielman pääteemoina ovat oikeuden heteronormatiivisuus sekä sukupuolittuneisuus, joita tarkastellaan erityisesti miesparien ja sukupuolivähemmistöistä koostuvien parien lisääntymisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään, sisältyykö lisääntymisoikeuksien sääntelyyn heteronormatiivisia ja sukupuolittuneita oletuksia, jotka vaikuttavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lisääntymisoikeuksien toteutumiseen.

Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa sellaisia epäkohtia lainsäädännöstä ja oikeudessa yleisesti, jotka johtavat vähemmistöjen eriarvoiseen kohteluun. Perinteisellä, kahden heterovanhemman parisuhteen ympärille rakentuneella perhemuodolla vaikuttaa lainsäädännössämme olevan erityisasema, jota on vaikea perustella pelkästään oikeudellisesta näkökulmasta käsin. Tarkoituksenani on kriittisen oikeustieteen ja feministisen oikeusteorian keinoin osoittaa, mistä tämä johtuu ja kuinka lainsäädäntöämme olisi mahdollista muuttaa yhdenvertaisempaan suuntaan.

Metodeina tutkimuksessa käytetään analyyttisen oikeustieteen keinoja sekä oikeusdogmaattista tutkimusta. Aineistona hyödynnetään feministisen oikeusteorian perusteoksia sekä tutkimusartikkeleita. Tutkimusaineistona ja analyysin kohteena ovat kotimaisen lainsäädännön lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) sekä sijaissynnytystä ja hedelmöityshoitoja käsitteleviä kotimaisia ja ulkomaisia tutkimusartikkeleita. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) sijaissynnytyksiä koskevaa ratkaisukäytäntöä ja erityisesti näissä tapauksissa käytettyjä perusteluita sekä tuomioistuimen argumentaatiota.

Analyysin perusteella on pääteltävissä, että lisääntymisoikeuksien sääntely perustuu vahvasti heteronormatiivisiin ja stereotyyppisiin olettamiin ihmisistä sekä ihmis- ja perhesuhteista. Perheinstituutio on sosiaalisessa todellisuudessamme laajempi kokonaisuus, kuin miten lainsäädäntömme sen ymmärtää. Perheen määritelmä on kuitenkin pohjoismaisessa kontekstissa murroksessa ja erilaisia identiteettejä tunnustetaan yhteiskunnassamme aiempaa paremmin. Kansalaisaloitteiden vaikutukset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen ovat merkittäviä. Yhteiskunnallisen päätöksenteon monimuotoisuus ja inklusiivisuus vähemmistöjä kohtaan on tärkeää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.