Depressive symptoms in a cardiovascular risk population : With reference to awareness of hypertension, self-rated health, cardiovascular morbidity, and all-cause mortality

Abstract

Depressive symptoms are psychological risk factors for cardiovascular disease. They seem to independently predict cardiovascular disease incidence and all-cause mortality, but it is not yet determined whether a specific subtype of depressive symptoms is especially accountable for the risk increase.

This study aimed to investigate depressive symptoms – combined and divided into melancholic and non-melancholic subtypes – in a middle-aged cardiovascular risk population; specifically, their association with hypertension awareness, selfrated health, cardiovascular morbidity, and all-cause mortality.

A population-based sample of middle-aged cardiovascular risk persons (n = 2676) was drawn from the Harjavalta Risk Monitoring for Cardiovascular Disease Project. At baseline, the health and lifestyle habits of the subjects were comprehensively assessed, including depressive symptoms with Beck’s Depression Inventory. Data on cardiovascular morbidity and all-cause mortality were registerbased.

At baseline, the prevalence of increased melancholic and non-melancholic depressive symptoms was 5 % and 15 %, respectively. Predictors of depressive symptoms were female gender, obesity, harmful alcohol use, smoking, low leisuretime physical activity, awareness of hypertension, and poor self-rated health. Among those with poor self-rated health, increased depressive symptoms modified their perception of physical health. Increased non-melancholic depressive symptoms increased risk for cardiovascular morbidity and all-cause mortality compared to not having increased depressive symptoms even in adjusted models.

In conclusion, increased depressive symptoms are prevalent among middle-aged cardiovascular risk subjects. They are associated with many traditional cardiovascular risk factors and poor self-rated health. Thus, assessing self-rated health might be a practical tool in cardiovascular risk management. Specifically, non-melancholic depressive symptoms influence risk persons’ prognosis, and recognition of these symptoms should be emphasised.

Depressiiviset oireet sydän- ja verisuonitautiriskiväestössä käsitellen tietoisuutta verenpainetaudista, itse koettua terveyttä, sydän- ja verisuonitautisairastuvuutta ja kokonaiskuolleisuutta

Depressiiviset oireet ovat sydän- ja verisuonitautien psyykkisiä riskitekijöitä. Ne näyttävät ennustavan itsenäisesti sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuutta ja kokonaiskuolleisuutta, mutta ei ole selvää, aiheuttaako riskin lisääntymisen erityisesti tietty depressiivisten oireiden alatyyppi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää depressiivisten oireiden – kokonaisuutena ja jaettuna melankoliseen ja ei-melankoliseen alatyyppiin – yhteyttä tietoisuuteen verenpainetaudista, itse koettuun terveyteen, sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen sydän- ja verisuonitautiriskiväestössä.

Väestöpohjainen otos keski-ikäisiä riskihenkilöitä (n = 2676) kerättiin Harjavallan valtimotautien ehkäisyprojektista. Lähtötilanteessa tutkittavien terveyttä ja elintapoja selvitettiin kattavasti. Depressiiviset oireet kartoitettiin Beckin depressioseulalla. Sydän- ja verisuonitautisairastuvuus- ja kokonaiskuolleisuustiedot kerättiin rekistereistä.

Lähtötilanteessa 5 %:lla tutkituista oli lisääntyneitä melankolisia ja 15 %:lla eimelankolisia depressiivisiä oireita. Depressiivisiä oireita ennustavia tekijöitä olivat naissukupuoli, lihavuus, haitallinen alkoholin käyttö, tupakointi, vähäinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus, tietoisuus verenpainetaudista ja huono itse koettu terveys. Depressiiviset oireet muovasivat terveytensä huonoksi kokevien käsitystä heidän fyysisestä terveydestään. Lisääntyneet ei-melankoliset depressiiviset oireet lisäsivät sydän- ja verisuonitautisairastuvuutta ja kokonaiskuolleisuutta ei-depressiivisyyteen verrattuna myös vakioiduissa malleissa.

Lisääntyneet depressiiviset oireet ovat yleisiä keski-ikäisillä sydän- ja verisuonitautiriskihenkilöillä. Ne ovat yhteydessä moniin perinteisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja huonoon itse koettuun terveyteen, joten itsekoetun terveyden määrittäminen voisi olla käytännöllinen työkalu sydän- ja verisuonitautiriskien hoidossa. Erityisesti ei-melankoliset depressiiviset oireet vaikuttavat riskihenkilöiden ennusteeseen, ja niiden tunnistamiseen tulisi kiinnittää huomiota.