Tyttöjen, poikien ja muunsukupuolisten nuorten yksinäisyys ja sen vaikutus masentuneisuuteen ja sosiaaliseen ahdistuneisuuteen : selittyvätkö yhteydet kiusatuksi joutumisella?

Abstract

Yksinäisyys voi olla seurausta kokemuksesta, jossa yksilö ei tule hyväksytyksi tai koe kuuluvansa joukkoon. Varsinkin nuoret ovat alttiita yksinäisyyden kokemiselle, sillä he saattavat kohdata samanaikaisesti monenlaisia haasteita elämässään ja sen seurauksena myös yksinäisyyden kokemus on mahdollinen. Yksinäisyyden on puolestaan havaittu olevan yhteydessä masentuneisuuden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden kokemuksiin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin nuorten yksinäisyyteen ja tarkasteltiin yksinäisyyden ja sukupuolen yhteyttä. Lisäksi tutkittiin yksinäisyyden ja myöhemmin ilmenevän masentuneisuuden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välisiä yhteyksiä. Tarkasteltiin, voiko yksinäisyyden ja kiusatuksi joutumisen yhdysvaikutus selittää masentuneisuudessa tai sosiaalisessa ahdistuneisuudessa tapahtuvia muutoksia. Aineistona toimi Opintokamu-hyvinvointiohjelmassa mukana oleva otos toisella asteella opiskelevista nuorista Etelä- ja Lounais-Suomessa (n=3430). Nuoret olivat iältään 15–31-vuotiaita, joista suurin osa (97 %) 15–17-vuotiaita. Yksinäisyyttä, kiusatuksi joutumista, masentuneisuutta ja sosiaalista ahdistuneisuutta mitattiin nuorten itsearviointeihin perustuvina kyselylomakkeina. Kyselylomakkeeseen vastattiin kaksi kertaa: opintojen aloittamisen syksynä vuonna 2016 tai 2017 (T1) ja seuraavana keväänä vuonna 2017 tai 2018 (T2). Noin 10 % nuorista koki yksinäisyyttä ja yksinäisyyden ja sukupuolen välillä havaittiin yhteys. Suurempi osa tytöistä (T1 10.4 %, T2 10.9 %) ja muunsukupuolisista (T2 20.5 %) kuin pojista (T1 4.3 %, T2 6.4 %) koki itsensä yksinäiseksi. Tytöt kokivat sosiaalista yksinäisyyttä enemmän kuin pojat. Pojat ja muunsukupuoliset kokivat emotionaalista yksinäisyyttä enemmän kuin tytöt. Sosiaalinen yksinäisyys oli yhteydessä masentuneisuuden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden lisääntymiseen. Yksinäisyyden (sosiaalinen, emotionaalinen) ja kiusatuksi joutumisen yhdysvaikutus ei selittänyt masentuneisuudessa tai sosiaalisessa ahdistuneisuudessa tapahtuvia muutoksia. Kokonaisuutena tulokset osoittavat nuorten yksinäisyyden olevan huolestuttava ilmiö, jolla voi olla monenlaisia vakavia seurauksia, kuten masentuneisuutta ja sosiaalista ahdistuneisuutta. Tulevaisuudessa tulisi kartoittaa nykyisiä yksinäisyyden vähentämiseen suunnattuja menetelmiä ja kehittää tarvittaessa uusia vastaamaan tutkimustuloksissa havaittuja tarpeita.