Itsekriminointisuojan loukkaus – Vaikutus esitutkintakertomukseen näyttönä rikoskumppania vastaan
929.3 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee esitutkinnassa tapahtuneen itsekriminointisuojan loukkauksen vaikutusta esitutkintakertomuksen hyödynnettävyyteen näyttönä rikoskumppania vastaan. Tutkielma selventää, miten itsekriminointisuojan loukkaus vaikuttaa esitutkintakertomuksen hyödyntämiseen tilanteissa, joissa rikoskumppanien syytteet käsitellään samassa oikeudenkäynnissä, että tilanteissa, joissa syytteet käsitellään eri oikeudenkäynneissä.
Tutkielman metodi oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tavoitteena on oikeuslähteitä tulkitsemalla selvittää, mikä on voimassa olevan oikeuden kanta esitutkintakertomuksen hyödyntämiseen näyttönä rikoskumppania kohtaan tilanteissa, joissa kertomuksenantajan itsekriminointisuojaa on loukattu. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa on käytetty lainsäädäntöä, esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lainsäädännöstä voidaan mainita oikeudenkäymiskaaren 17 luku ja EIS:n 6 artikla. Aihepiiriin liittyvää oikeuskirjallisuutta on pyritty hyödyntämään monipuolisesti, painottamatta mitään tiettyä teosta.
Tutkielman keskeiset havainnot ovat, että itsekriminointisuojan loukkaus vaikuttaa esitutkintakertomuksen hyödyntämiseen näyttönä rikoskumppania kohtaan. Vaikutus on samanlainen tilanteissa, joissa syytteet käsitellään samassa oikeudenkäynnissä ja tilanteissa, joissa syytteet käsitellään eri oikeudenkäynneissä. Sovellettavat säännökset tilanteissa ovat erit.