Lukion opinto-ohjaajan työ koulutuspoliittisten muutosten keskellä

Abstract

Yhä useampi hakeutuu korkea-asteen koulutukseen, eikä tarjonta pysty vastaamaan runsaaseen kysyntään. Kilpailu koulutuspaikoista käy kiivaana, eikä moni pääse haluamaansa koulutukseen ensimmäisellä yrittämällä. Suomalaiset aloittavat keskimäärin myöhemmin korkeakouluopintonsa muihin Euroopan maihin verrattuna. Siirtymiä toisen asteen koulutuksesta korkea-asteelle halutaankin kehittää sujuvammiksi koulutuspoliittisin toimin. Lukioissa toimivien opinto-ohjaajien keskeinen tarkoitus kouluympäristössä on auttaa opiskelijoita löytämään oma suuntansa koulutuksessa ja elämässä koulutuksen jälkeen. Henkilökohtaisessa ohjaustilanteessa on kyseessä opiskelijan ja opinto-ohjaajan välinen vuorovaikutustilanne, jossa sujuva kommunikointi on varsinkin opintoohjaajan puolelta tärkeää nuoren ollessa vielä kehittyvän ihmisen iässä. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna kuudelle lukion opinto-ohjaajalle. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lukion opinto-ohjaajien työ on mahdollisesti muuttunut korkeakoulujen uusien valintaperusteiden ja todistusvalinta- ja ensikertalaiskiintiöiden käyttöönoton seurauksena sekä miten eri jatko-opiskeluvaihtoehtojen (yliopisto, ammattikorkeakoulu ja ammatilliset oppilaitokset) suosio näyttäytyy opinto-ohjauksessa.

Keskeisiksi tutkimustuloksiksi saatiin, että korkeakoulujen valintaperustemuutokset eivät olleet aiheuttaneet muutoksia opinto-ohjaajien työssä. Opinto-ohjaajan työ kuitenkin mainittiin herkäksi muutoksille, esimerkiksi digitalisaation vaikutus nähtiin työssä. Korkeakoulujen valintaperustemuutoksista havaittiin seurauksena lisääntynyttä stressiä ja epävarmuuden tunnetta lukioopiskelijoissa sekä taktikointia lukiokurssien suorittamisessa ja ylioppilaskirjoituksissa parhaiden mahdollisten todistusvalintapisteiden takaamiseksi. Mielipiteet muutoksista ja niiden toimivuudesta vaihtelivat. Niitä pidettiin epäonnistuneina (ensikertalaiskiintiö) sekä oppiaineita epätasaarvoistavana (todistusvalinta), mutta toisaalta myös palkintona lukiossa hyvin suoriutuneille (todistusvalinta). Johtopäätöksinä voidaan todeta, että opintoohjaajien työn merkitys on suuri lukiolaisen nuoren arjessa, etenkin valintoja suunnitellessa ja siirtymävaiheissa koulutuksesta toiselle. Valintaperustemuutosten myötä ohjauksen merkitys on kasvanut entisestään, jotta nuoret saavat ajankohtaista ja kattavaa tietoa jatkokoulutukseen hakeutumisesta. Opinto-ohjaukseen on suunnattava resursseja, jotta jatkossakin kaikilla lukio-opiskelijoilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen.