The Conflict Between Climate Policy and Investor-State Dispute Settlement : Assessing the Compatibility of ISDS with the EU’s Climate Commitments

Abstract

This thesis examines the system of Investor-State Dispute Settlement (ISDS) and its compatibility with the European Union’s (EU) climate commitments. The thesis analyses the legal framework and current status of ISDS in the EU, the challenges that ISDS causes to the implementation of the EU’s climate policy, and possibilities of the EU to reform ISDS to ensure better consistency with its climate targets. The aim of the thesis is to demonstrate that, from the perspective of climate, ISDS is an outdated mechanism.

The method of doctrinal legal research is used to analyse and systemise the two very different areas of law in the focus of the thesis – investment protection and climate law. The conflict between them is assessed using the law-in-context approach, which enables discussing the problems of ISDS within the broader context of the contemporary society and especially in relation to climate change. Lastly, reform suggestions are presented based on the analysis.

It was found that investors in fossil fuels and mining are relatively active in bringing ISDS claims against the EU member states. It was demonstrated that the features of ISDS make it an unsuitable mechanism to handle climate-related claims for example due to the lack of transparency, consistency, and objectivity. The regulatory chill hypothesis was discussed, and it was shown that the threat of ISDS claims may have affected some member states’ ambition in climate-related lawmaking. Though some of the EU member states have been among the first proponents of investment agreements and ISDS, today’s EU has recognised the various problems of ISDS and attempted to reform the system. While the already planned and implemented reforms manage to address some key issues of ISDS, the thesis suggested that the only way to tackle perhaps the most fundamental problem of ISDS – the foreign investors’ special position compared to other entities of international law – is to terminate the system.

Tutkielmassa tarkastellaan sijoittajien ja valtioiden välistä riidanratkaisumenettelyä (Investor-State Dispute Settlement, ISDS) ja sen yhteensopivuutta Euroopan unionin (EU) ilmastotavoitteiden kanssa. Tutkielmassa analysoidaan ISDS:n sääntelykehikkoa ja nykytilaa EU:ssa sekä haasteita, joita ISDS aiheuttaa EU:n ilmastotavoitteiden toimeenpanolle. Tutkielmassa arvioidaan myös EU:n mahdollisuuksia uudistaa ISDS-menettelyä varmistaakseen paremman yhteensopivuuden ilmastopolitiikan kanssa. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, että ISDS on ilmastopolitiikan näkökulmasta ajastaan jälkeen jäänyt menettely.

Tutkielman keskiössä on kaksi hyvin erilaista oikeudenalaa, investointisuoja ja ilmasto-oikeus, joita systematisoidaan ja analysoidaan lainopin keinoin. Oikeudenalojen välistä konfliktia arvioidaan ”law-in-context” -tutkimusmenetelmää hyödyntäen, joka mahdollistaa ISDS:n ongelmakohtien käsittelemisen laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti suhteessa ilmastonmuutokseen. Lopuksi tutkielmassa annetaan ISDS:n tulevaisuutta EU:ssa koskevia kehitysehdotuksia.

Tutkielmassa havaittiin, että fossiilipolttoaineiden ja kaivosteollisuuden alalla toimivat sijoittajat nostavat suhteellisen paljon ISDS-kanteita EU-jäsenmaita vastaan verrattuna monien muiden sektorien sijoittajiin. Tutkielmassa osoitettiin, että ISDS:n prosessuaaliset ominaisuudet tekevät siitä epäsopivan menettelyn ilmastoon liittyvien kanteiden käsittelemiseksi muun muassa puutteellisen läpinäkyvyyden, johdonmukaisuuden ja objektiivisuuden takia. Tutkielmassa käsiteltiin myös niin kutsuttua ”regulatory chill” -ilmiötä, jonka osalta osoitettiin, että ISDS-kanteiden uhka on saattanut vaikuttaa joidenkin EU-jäsenmaiden ilmasto- ja ympäristösääntelyn kunnianhimon tasoon. Tutkielmassa nostettiin esille, että osa EU-jäsenmaista on aikoinaan ollut ensimmäisten investointisuojasopimuksia ja ISDS-menettelyä perustaneiden valtioiden joukossa, mutta nykyinen EU tiedostaa menettelyn moninaiset ongelmat ja on pyrkinyt uudistamaan sitä. ISDS:n ehkä perustavanlaatuisin ongelma on kuitenkin se, että se asettaa ulkomaiset sijoittajat erityiseen asemaan muihin kansainvälisen oikeuden toimijoihin verrattuna. Tutkielman kehitysehdotuksia koskeva keskeinen johtopäätös oli, että siinä missä toistaiseksi suunnitellut ja toimeenpannut uudistukset korjaavat joitakin ISDS:n ongelmista, ainoa keino perustavanlaatuisimman ongelman ratkaisemiseksi on lopettaa menettelyn hyödyntäminen.