Hoitotyön interventiot unettomuuden hoidossa - Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Ladataan...
317.25 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Unettomuus on huomattava kansanterveydellinen ongelma, joka koskettaa suurta osaa väestöstä
jossain elämänvaiheessa. Pitkäkestoisen unettomuuden ensisijaisina hoitomuotoina pidetään
lääkkeettömiä psykologisia menetelmiä. Tutkituimpia ja tehokkaimpia ovat kognitiivisen
käyttäytymisterapian unettomuuden hoitoon kehitetyt menetelmät. Tämän tutkielman tarkoitus oli
kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, minkälaisia hoitotyön interventioita on käytetty
aikuisten univaikeuksien hoidossa ja mitä muutoksia aikuisten univaikeuksissa tapahtuu
interventioiden jälkeen.
Tiedonhaku toteutettiin maaliskuussa 2024 neljässä terveys- ja hoitotieteen tietokannassa, jotka olivat
PubMed, CINAHL, Cochrane ja Medic. Tiedonhaku tuotti 869 tutkimusartikkelia, joista mukaanotto-
ja poissulkukriteerien mukaisesti analysoitavaksi valikoitui yhdeksän artikkelia. Artikkelit arvioitiin
JBI-arviointikriteerien avulla laadukkaiksi tutkimuksiksi. Artikkelit analysoitiin aineistolähtöisellä
sisällönanalyysillä ja lisäksi hyödynnettiin Template for Intervention Description and Replication
(TIDieR) -tarkistuslistaa.
Tutkimuksissa käytetyt interventiot olivat kognitiivinen käyttäytymisterapia unettomuuden hoitoon
(CBT-I), unen rajoitushoito (SRT) sekä ”Zero-time Exercise”-harjoitteet (ZTEx). Valtaosa (n=7) tässä
tutkielmassa analysoiduista tutkimuksista käsittelivät kognitiivista käyttäytymisterapiaa unettomuuden
hoitoon. Analysoidut interventiot olivat kestoltaan ja toteutustavoiltaan samankaltaisia. Kaikki
toteutuivat muutamien viikkojen aikana ja toteuttavat henkilöt olivat lyhyen lisäkoulutuksen saaneita
sairaanhoitajia. Intervention pituudella tai sairaanhoitajien koulutuksen määrällä ei näyttänyt olevan
selkeää vaikutusta interventioiden tuloksiin. Jokaisella tarkastelulla interventiolla saavutettiin
parannusta potilaiden unettomuusoireisiin kontrolliryhmiin verrattuna. CBT-I-intervention jälkeen
potilaat saivat helpotusta unettomuusoireisiin ja vaikutukset kestivät ainakin 6–12 kuukautta.
Yhteenvetona tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että lääkkeettömiä hoitotyön interventiota
unettomuuteen on tutkittu ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Interventioiden toteutuksesta on
saatavilla runsaasti tietoa. Siitä huolimatta ne vaikuttaisivat silti olevan huonosti potilaiden saatavilla.
Jatkotutkimusehdotuksena tämän tutkielman perusteella on mahdollinen tutkimus siitä, mitkä tekijät
vaikuttavat unettomuuden lääkkeettömän hoidon käyttöönottoon. Jatkossa olisi myös tarpeen
lisätutkimukset kevyempien interventioiden toteutuksesta sekä unettomuuteen yhteydessä oleviin
elämäntapoihin kohdistuvien interventioiden kehittäminen ja testaaminen.