Tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta rikosprosessissa : Universaaliperiaate toimivaltaperiaatteena

Abstract

Tutkielman aiheena on tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta rikosprosessissa. Työn keskeisimpänä tarkoituksena on tutkia universaaliperiaatteen soveltamista toimivaltaperiaatteena. Tarkoituksena on selvittää, millä valtiolla on oikeus käyttää rikosoikeudellista toimivaltaansa silloin, kun rikoksen on tehnyt vieraan valtion kansalainen toisen valtion alueella. Lisäksi selvitetään seikkoja, joihin toimivalta kyseisissä tapauksissa perustetaan ja millaisia edellytyksiä universaaliperiaatteen soveltamiselle on annettu Suomessa. Tutkielmassa selvitetään myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisiä toimivaltasuhteita. Tutkielman alkuosan käsittely painottuu rikosprosessiin ja sen kansainvälisyyteen yleisemmin, kun taas loppuosassa tarkastelu syventyy yksinomaan universaaliperiaatteen ympärille. Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pyrkimyksenä on selvittää vallitsevaa lainopillista tilannetta kansainvälisten toimivaltakysymysten yhteydessä. Viimeisissä käsittelyjaksoissa pyritään esittämään myös mahdollisia ratkaisuja ja huomioita vallitsevan sääntelyn ja soveltamiskäytännön epäkohdista. Vallitsevan kansallisen tilanteen selvittämiseksi tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti rikoslain esitöitä. Oikeuskirjallisuudesta Minna Kimpimäen väitöskirja ’Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa’ ja Matti Tupamäen teos ’Valtion rikosoikeudellisen toimivallan ulottuvuus kansainvälisessä oikeudessa’ ovat keskeisessä asemassa lähdemateriaalina. Tutkimustuloksina tutkielman viimeisissä käsittelyjaksoissa ja johtopäätöksissä esitetään, että universaaliperiaatteen soveltaminen on rajattu koskemaan vain vakavimpia kansainvälisiä rikoksia. Toimivallan käyttöä universaaliperiaatteen nojalla voidaan pitää perusteltuna, koska se pohjautuu koko ihmiskunnan yhteisiä arvoja edistävään kansainväliseen tapaoikeuteen ja sopimuksiin. Kansainvälisten rikosten käsittely kansallisella tasolla esitetään tarpeelliseksi, koska Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta on hyvin rajattua ajallisen sovellettavuuden ja käsiteltävien rikosten osalta. Johtopäätöksissä päädytään myös ehdottamaan, että universaaliperiaatteen soveltaminen pitäisi lainsäädännön tasolla sitoa henkilön oleskelua koskevaan vaatimukseen periaatteen käytön selkeyttämiseksi.