Oman puheen korjausten yhteys suomen kielen taitotasoon yksi- ja kaksikielisten esikouluikäisten lasten kerronnassa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään suomen kielen taitotasoltaan erilaisten yksi- ja kaksikielisten lasten itsekorjauksiin eli keinoihin, joilla he muokkaavat puhettaan. Tässä tutkimuksessa itsekorjauksiin sisältyvät avoimet itsekorjaukset sekä puheen sujumattomuudet. Itsekorjausten avulla selvitetään puheessa ilmeneviä ongelmia ja ylläpidetään sujuvaa puheenvuoroa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää tutkittavien itsekorjausten esiintymistä kerronnassa sekä taitotason vaikutusta niiden käyttöön. Tietoa itsekorjauksista syvennetään tarkastelemalla kerronnan piirteiden yhteyksiä avoimiin itsekorjauksiin ja puheen sujumattomuuksiin.

Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty osana PAULA-tutkimushankkeeseen kuuluvaa jatkotutkimusta, jossa seurattiin maahanmuuttajataustaisten lasten kielellisiä taitoja. Tutkittavina olivat 20 kaksikielisistä ja 10 yksikielistä 6-7-vuotiasta lasta, jotka jaettiin suomen kielen taitotason perusteella kolmeen (à n = 10) ryhmään: yksikielisten sekä edistyneiden ja aloittelevien kaksikielisten ryhmään. Tutkimuksen aineisto on kerätty nauhoittamalla yhteensä noin 40 minuuttia tutkittavien kuvailevaa kerrontaa animaation tapahtumista. Äänitteet analysoitiin itsekorjausten sekä kerronnan mittareiden osalta, joita käsiteltiin tilastollisin menetelmin.

Yksikieliset sekä aloittelevat ja edistyneet kaksikieliset käyttivät analysoituja itsekorjauksia tarkoituksenmukaisesti suomen kielen taitotasosta riippumatta. Kaikkien itsekorjausten tai avointen itsekorjausten kokonaismäärissä ei ollut eroja taitotasoryhmien välillä. Kielitaidoltaan aloittelevat kaksikieliset käyttivät puheessaan yksikielisiä enemmän toistoja ja olivat muita ryhmiä sujumattomampia, mikä viittaa sananhaun ja puheen monitoroinnin suurempaan tarpeeseen kielitaidon ollessa heikko. Yksikieliset lapset puolestaan käyttivät aloittelevia kaksikielisiä useammin leksikaalisia täytesanoja. Kaksikielisillä lapsilla suuremmat puheen sujumattomuuksien määrät olivat yhteydessä suurempiin informaatioyksiköiden määriin. Edistyneillä kaksikielisillä myös avoimet itsekorjaukset, kuten ilmaisun uudelleenmuotoilut, olivat positiivisessa yhteydessä kokonaissanamäärään ja eri sanojen määrään. Tutkimuksen tulokset tukevat osittain kansainvälisessä tutkimuksessa saatuja tuloksia.

Tutkimuksen toteutumiseen liittyy muutamia luotettavuutta heikentäviä tekijöitä, kuten verrattain pieni aineiston ja otoksen koko, jotka on huomioitava tulosten tulkinnassa ja niiden soveltamisessa. Tutkimuksen tulokset täyttävät tutkimusaukkoa yksi- ja kaksikielisten lasten oman puheen korjauskäytänteistä suomen kielellä sekä antavat tietoa puhutun kielen taitotason vaikutuksesta avointen itsekorjausten ja puheen sujumattomuuksien ilmenemiseen. Jatkotutkimusta tulisi tehdä lasten yksilöllisten piirteiden vaikutuksesta itsekorjauksiin sekä kaksikielisten kielihäiriöisten lasten itsekorjauskäytänteistä, jotta tietoa itsekorjauksista voitaisiin entistä paremmin hyödyntää myös kliinisessä puheterapiatyössä.