Esihenkilön resilienssin vaikutus organisaation kriisijohtamiseen
Ladataan...
235.44 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Viime vuosikymmenten aikana muuttunut toimintaympäristö on luonut organisaatioille
uudenlaisia uhkakuvia, jotka ovat muokanneet turvallisuuskäsitettä uusiin raameihin.
Kriisinsietokyvyn, eli resilienssin rooli osana kriisijohtamista on noussut merkittävään ja
ajankohtaiseen asemaan. Maailmaa ravistellut koronapandemia, Euroopassa puhjennut sota sekä
sen vaikutukset talouteen herättelevät organisaatioita riskitietoiseen toimintaan.
Sopeutumiskykyä ja kriisinkestävyyttä vaaditaan, jotta organisaatioilla on mahdollisuuksia jatkaa
toimintaa myös uudenlaisessa toimintaympäristössä. Esihenkilön resilienssi on avainasemassa,
kun organisaatio päätyy kriisin keskelle.
Tutkielmassa keskitytään esihenkilön resilienssiin osana organisaation kriisijohtamista.
Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on: Miten esihenkilön resilienssi vaikuttaa organisaation
kriisijohtamiseen?
Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, joka perehtyy aiheeseen resilienssiä ja kriisijohtamista
käsittelevien vertaisarvioitujen artikkelien avulla. Lisäksi aineistona on hyödynnetty alan
ajankohtaista keskustelua ja muita tutkielmalle relevantteja lähteitä. Tutkielman alkuosa perehtyy
resilienssin ja kriisijohtamisen määrittelemiseen, jonka jälkeen tutkielma painottuu
tarkastelemaan esihenkilön resilienssin vaikutusta organisaation kriisijohtamisessa.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että esihenkilön resilienssi vaikuttaa organisaation
kriisijohtamiseen positiivisesti. Esihenkilön resilienssi tukee organisaation kriisijohtamista sekä
kriisiä ennakoivissa toimissa, kriisijohtamisessa että kriisin jälkeisessä palautumisvaiheessa.
Esihenkilön resilienssillä havaitaan olevan merkittävä rooli kriisin aikana tapahtuvassa
päätöksenteossa ja tilannekuvan muodostamisessa, viestinnässä ja alaisten huomioon ottamisessa
sekä kriisin jälkeisissä toimissa, kuten verkostojen luomisessa ja toiminnan
uudelleenkäynnistämisessä. Esihenkilön resilienssiä kehittävät taidot tukevat vuorovaikutusta ja
paineensietokykyä myös työn ulkopuolella.
Jatkotutkimukset esihenkilön resilienssin vaikutuksista organisaation kriisijohtamiseen ovat
tarpeen. Erityisesti lisää tietoa tarvitaan esihenkilön resilienssin vaikutuksista kriisijohtamiseen
kaupallisella alalla toimivien organisaatioiden kontekstissa. Lisäksi esihenkilön resilienssin
vaikutuksia organisaation työntekijöiden hyvinvointiin ja suoriutumiseen tulisi tutkia lisää.