Koronadiskursseissa etsimme onnellista loppua : koronapandemian ensimmäinen aalto suomalaisten bloggaajien silmin

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen, millaista puhetta koronapandemiasta suositut suomalaiset lifestyle-bloggaajat tuottavat koronapandemiasta maalis-huhtikuussa vuonna 2020. Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaisia merkityksiä bloggaajat antavat koronapandemialle? Minkälaisia tunteita koronapandemia bloggaajissa herättää ja millaisin tavoin bloggaajat pyrkivät käsittelemään niitä ja pandemian tuomia muutoksia? Tutkimusaineisto koostuu kymmenen suositun bloggaajan blogiteksteistä, jotka on kirjoitettu 1.3.–30.4.2020 välisenä aikana ja niissä käsitellään koronapandemiaa. Tekstejä on yhteensä 71 kappaletta. Tutkimusmetodina käytän diskurssianalyysia. Tulkitsen tuloksia terapeuttisen kulttuurin normatiivisen positiivisuuden ja affektitutkimuksen viitekehyksen avulla. Normatiivisella positiivisuudella tarkoitetaan terapeuttisen kulttuurin eetosta, jossa kaikki elämänkokemukset pitää tulkita positiivisuuden kautta. Olen paikantanut aineistosta neljä diskurssia, jotka on nimetty selviytymis-, tehokkuus-, yhteisöllisyys- ja korona opettajana -diskurssiksi. Selviytymisdiskurssiin paikantuu yksilön kärsimys, mutta selviytyminen merkityksellistyy kollektiiviseksi, kun koronaohjeiden noudattamisesta rakentuu kansakunnan yhteinen projekti. Tehokkuusdiskurssissa rakentuu kirjoittajien vahvistunut toimijuus, kun yksilöt pyrkivät keksimään uutta tekemistä. Tehokkuusdiskurssin alle paikantuu vastadiskurssi, jossa tehokkuuden vaatimusta kritisoidaan. Yhteisöllisyysdiskurssissa rakennetaan yhteisöllisyyttä ja pyritään lohduttamaan niin itseä kuin toisia aikana, jolloin ei pääse fyysisesti tapaamaan läheisiä. Korona opettajana -diskurssissa tuotetaan tilaa reflektoinnille, jossa kysytään, mitä yksilö tai yhteiskunta voivat oppia koronapandemiasta. Terapeuttisen kulttuurin ja affektitutkimuksen teoreettisiin näkökulmiin ja blogitekstien diskurssianalyyttiseen luentaan pohjaten koronapandemiasta rakentuu bloggaajien teksteissä hyvin terapeuttisen kulttuurin puhetapojen mukainen kehitystarina, jossa maailmaa järisyttävä pandemia järkyttää, mutta siitä selviydytään. Koronapandemiaa merkityksellistetään niin yksilöille kuin ihmiskunnalle oppimiskokemuksena, josta kasvaa entistä parempana versiona itsestään. Kokonaisuutena bloggaajien tekstit tarjoavat tulkinnan koronapandemiasta, jossa bloggaajatkaan eivät ole immuuneja aikamme tehokkuusvaatimuksille ja vaikeat tunteet ovat sallittuja, kunhan ne kestävät aikansa. Terapeuttinen kulttuuri voi tehdä maailman tulkinnasta mustavalkoista, jos sen kehittymistarvetta ja normatiivista positiivisuutta tarkastellaan ainoina sallittuina toimimisen tapoina.