Palkansaajien ja yrittäjien väliset erot työhyvinvoinnin kokemuksissa

Abstract

Aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista on hyvin pitkälti keskittynyt joko palkansaajiin tai yrittäjiin. Tässä tutkielmassa tarkastelen näiden kahden ryhmän välisiä eroja työhyvinvoinnin kokemuksissa. Lähestyn aihetta yleisen hyvinvoinnin, ammatillisen ja sosiaalisen aseman sekä taloudellisen tilanteen kautta. Suoritan myös ajallisen vertailun vuosien 2009 ja 2019 välillä. Aineistona käytän Turun yliopiston Suomi 2009 ja Suomi 2019 -kyselyaineistoja.

Palkansaajien ja yrittäjien työn luonteessa on eroja; aiemman tutkimuksen perusteella palkansaajien tulojakauma on tasaisempi ja työpäivät lyhyemmät, mutta yrittäjät ovat selvästi innostuneempia työstään. Palkansaajien työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa työpaikkalähtöisillä toimenpiteillä, mutta yrittäjät ovat tässä suhteessa itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Yrittäjyyttä pidetään Suomessa vielä melko epävarmana vaihtoehtona, ja yrittäjyyden korkeasta arvostuksesta huolimatta Suomi on vielä vahvasti palkansaajayhteiskunta.

Tämän tutkielman tulosten perusteella palkansaajat kokevat yleisen hyvinvointinsa, ammatillisen ja sosiaalisen asemansa sekä taloudellisen tilanteensa hieman yrittäjiä paremmaksi. Kuitenkin, kun yhteydet vakioidaan iällä, sukupuolella ja koulutustasolla, tilastollisesti merkitsevät erot ryhmien välillä katoavat. Tulos saattaa johtua siitä, että yrittäjien innostuneisuus kenties kompensoi epävarmempia tuloja ja pidempiä työpäiviä.

Hyvinvoinnin kokemukset väestötasolla ovat tulosten perusteella selvästi parantuneet kymmenessä vuodessa. Tämä saattaa ainakin osin johtua suhdannevaihteluista: vuonna 2009 talous oli taantumassa ja vuosi 2019 puolestaan oli suhdannehuippu. Aiemman tutkimuksen perusteella epävarmuus työmarkkinoilla mukailee makrotalouden suhdanteita.