Ulosostolauseke ja ennalta arvioitu vahingonkorvaus jalkapallon pelaajasopimuksissa post-Diarra

Abstract

Tiivistelmä Urheiluoikeudessa ja erityisesti jalkapallossa EUT on antanut viimeisen kolmen vuoden aikana merkittäviä päätöksiä, joilla on suuri vaikutus sekä yleisellä tasolla että erityisesti jalkapallon sopimuskäytäntöihin. Tässä notaarityössä tutkitaan, millaisia sopimusehtoja EUT:n ns. Diarra-ennakkoratkaisun jälkeen seuratyönantajien ja pelaajien kannattaa käyttää pelaajasopimuksissa, jotta yhtäältä sopimusehdot olisivat EU-oikeuden mukaisia ja toisaalta jalkapallossa äärimmäisen tärkeä sopimusvakaus säilyisi. Sopimusten pysyvyyden periaatetta on toteutettu FIFA:n RSTP-määräysten kautta ja erityisesti RSTP 17 artiklan nojalla aina vuodesta 2001 saakka, mutta EUT tulkitsi Diarra-päätöksessään (C-650/22), että automaattinen pelaajarekisteröinnin estäminen, uuden seuran automaattinen yllytysolettama ja uuden seuran automaattinen yhteisvastuu vahingonkorvauksesta ovat pelaajasopimuksen perusteettoman päättämisen tilanteessa EU-oikeuden vastaisia. FIFA on jo lokakuussa 2024 annetun kyseisen päätöksen jälkeen muuttanut RSTP-määräyksiään ja voimassa on 1.1.2025 alkaen ollut väliaikainen määräyskokonaisuus. Lisäksi RSTP:stä on tulossa seuraava, pysyvämpi versio kesällä 2026. Pelaajasiirtoja ja uusia sopimuksia on kuitenkin tehty ja tehdään entiseen tahtiin ja erityisesti agentit, liitot, liigat ja seurat pyrkivät löytämään jokaisessa maassa pelaajasopimusmalleja ja käytäntöjä, joilla turvataan osapuolten edut tässä epävarmassa tilanteessa. Pelaajien liikkuvuuden suurempi vapaus voi olla lyhyellä tähtäimellä pelaajayhdistysten ja joidenkin pelaajien etuna, mutta kokonaisuuden kannalta on perusteltua todeta, että tietty varmuus ja sopimusvakaus on järjestelmään saatava. Tässä työssä on tarkasteltu EU-oikeuden näkökulmasta laillisia sopimusehtoja, jotka voisivat olla hyödyllisiä erityisesti Suomessa, olla omiaan ylläpitämään sopimusten pysyvyyden periaatetta ja turvaamaan seurojen taloudelle tärkeitä pelaajasopimuksiin liittyviä tulovirtoja. Todennäköisesti toimiva käytännön ratkaisu olisi sisällyttää sopimukseen mahdollisimman yksityiskohtainen ulosostolauseke, jonka maksamalla pelaaja olisi vapaa siirtymään toiseen seuraan seuraavassa siirtoikkunassa. Sen tueksi kannattaa kuitenkin määritellä LD-ehdot (liquidated damages), eli molemmille osapuolille erikseen ennalta arvioidut vahingonkorvaussummat siinä tapauksessa, että toinen osapuoli päättää sopimussuhteen perusteettomasti ja yksipuolisesti. Suomen työoikeuden vahingonkorvauskäytännöt eivät sinällään välttämättä suojaa riittävästi seuroja, joten ennalta arvioitu vahingonkorvausehto voisi olla ns. riskiperusteinen LD-ehto, jossa vahingon näyttötaakka on kevyt. Diarra siirtää korvauksen määräytymisen painopistettä kansalliseen lakiin, mikä lisää EU:n sisämarkkinoilla tosiasiallista eriarvoisuutta. Espanjassa ulosostolauseke on sallittu, Ranskassa se on nimenomaisesti kielletty, ja useimmissa muissa jäsenvaltioissa se altistuu tiukalle kohtuullisuuskontrollille. Suomessa pakottavan työlainsäädännön ja sopimusvapauden välinen jännite on joka tapauksessa käsillä ja lain tasoiselle erityissääntelylle olisi tarvetta.