Nepsy-valmennus erityisopettajan työvälineenä : Erityisopettajien kokemuksia nepsy-valmennuksesta omassa työssään

Abstract

Keskustelu neurokirjosta ja neuromoninaisuudesta on ollut vilkasta viimevuosina. Myös kouluissa neurokirjon oppilaiden määrän on koettu lisääntyvän sekä havaittu tarvetta tiedolle ja osaamiselle neurokirjon aiheista. Neuropsykiatrisen (NEPSY) valmentajakoulutuksen tarjonta onkin vakiinnuttanut asemansa opettajien täydennyskoulutuksena. Tässä tutkielmassa selvitetään, miten erityisopettajat käyttävät nepsy-valmennusta omassa työssään, ja miten he kokevat valmennuksen ja menetelmien hyödyllisyyden työssään. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista analyysiä. Aineistonkeruumenetelmänä käytetään määrällistä kyselylomaketta, jossa aineisto kerätään Webropol-kyselylomakkeella. Nettilinkki kyselyyn julkaistiin Facebookissaryhmiin, joissa on erityisopettajia ja neurokirjon asiantuntijoita. Vastauksia kyselyyn saatiin 32. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla teemoitellen. Tutkimuksen tulokset osoittavat erityisopettajien vastauksissa ilmenevän suurta vaihtelua, kuinka he hyödynsivät valmennusta omassa työssään. Suurin osa vastaajista ilmoitti käyttävänsä menetelmää sovelletusti, jolloin se muotoutui oppilaan tarpeiden sekä aikaresurssien puitteisiin. Vastauksissa ilmeni halukkuutta hyödyntää menetelmää enemmän, mitä sille oli omassa työssä mahdollista. Myös paljon myönteisiä kokemuksia ilmeni nepsy-valmennuksen opeista ja sen menetelmistä.Tähän saattoivat vaikuttaa myös oppilailta saadut myönteiset kokemukset. Toisaalta usein menetelmän käyttöä ei mainita sellaisenaan, jolloin oppilaat eivät erota kyseessä olevan tietyn menetelmän käyttö. Keskiöön nostettiin menetelmän soveltuvan hyvin monenlaisille oppilaille, mutta toisaalta sen tunnistettiin olevan heikommin sovellettavissa nuoremmille oppilaille. Vastaajat kertoivat saaneensa lisää ymmärrystä ja keinoja kohdata oppilaita sekä vanhempia.Tämä saattaisi kertoa koulutuksen lisänneen valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja heidän ymmärtämiseensä, jonka myötä yhteistyölle on saatu uudenlaiset lähtökohdat. Vastauksissa ilmeni neurokirjon aiheiden tietämyksen tärkeys erityisopettajan työssä sekä erilaisten tuentarpeiden lisääntyminen luokissa. Samalla vastaukset korostivat tarvetta muokata ympäristöä ja reagoida oppilaiden tuen tarpeisiin. Nepsyvalmennuksen siirtovaikutuksen todettiin olevan heikkoa koko koulun organisaatiotasolle. Suuri merkitys ilmeni olevan työorganisaation suhtautumisella valmennukseen, mikä vaikutti siihen, tunnetaanko ja osataanko sitä hyödyntää omassa organisaatiossa. Vaikka koulutus koettiin pääosin hyödyllisenä, nostettiin myös kritiikki koulutusta järjestävien tahojen taustoihin ja koulutuksen laajuuteen. Vastauksissa ilmeni hyvin erilaisia resursseja toteuttaa ja hyödyntää nepsy-valmennusta omalla työpaikallaan. Vastauksissa nousi myös näkökulma, jossa erityisopettajat nostivat tarpeen lisäkorvauksesta nepsy-valmennuksen toteuttamisesta koulussa. Nepsyvalmennuksen käyttäminen koulukontekstissa on mielenkiintoinen ilmiö, sillä koulunpäätehtävä on opettaa, ei toteuttaa kuntoutusta.

The debate on neurodiversity and neurodivergence has been lively in recent years. Also in schools, the number of neurochronic students has been seen to increase and the need for knowledge and competence on neurodiversity topics has been observed. Neuropsychiatric (NEPSY) indeed, the provision of coach training has established itself as an in-service training for teachers. This thesis explores how special education teachers use nepsy training in their own work, and how they experience the usefulness of coaching and methods in their work. Qualitative analysis is used as a research method. The data collection method is a quantitative questionnaire, in which the data is collected using the Webropol questionnaire. The online link to the survey was posted on Facebook to groups with special education teachers and experts from the neurochurch. 32 responses were received. The answers were analyzed using content analysis thematically. The results of the study show great variation in the responses of special education teachers, in how they utilized coaching in their own work. The majority of respondents indicated that they were using the method in an applied manner, thus shaping it within the context of the student's needs as well as time resources. The responses showed a willingness to make use of more than it was possible to do in its own work. There were also many positive experiences with the doctrines of nepsy coaching and its methods.This could also be influenced by the positive experiences received from the students. On the other hand, often the use of the method is not mentioned as such, in which case the students do not distinguish the use of the particular method in question. The method was highlighted as suitable for a wide variety of students, but on the other hand it was identified as less applicable to younger students. Respondents said they had gained more understanding and ways to meet students and parents.This might indicate that education has increased the capacity to meet and understand different kinds of people, which has provided a new starting point for cooperation. The responses showed the importance of knowledge of neuro-difference topics in the work of a special education teacher, as well as an increase in the need for various types of support in classes. At the same time, the responses highlighted the need to shape the environment and respond to the needs of student support. The transfer effect of nepsy coaching was found to be weak on the organizational level of the whole school. A major role appeared to be played by the work organisation's attitude towards coaching, which affected whether it was known and whether it could be utilized in its own in the organization. Although education was perceived to be mainly useful, criticism was also raised of the backgrounds of education providers and the scope of education. The responses showed a wide variety of resources to implement and utilize nepsy coaching in their own workplace. The responses also raised a perspective in which special needs teachers raised the need for additional compensation for the implementation of nepsy coaching at the school. Using nepsy coaching in a school context is an interesting phenomenon, because the main task of school is to teach, not to implement rehabilitation.