Miten vanhempien parisuhdetyytyväisyys raskausaikana ja vauvavaiheessa on yhteydessä äidin ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen laatuun?

Abstract

Parisuhdetyytyväisyys usein heikkenee lapsen syntymän yhteydessä. Parisuhteen ongelmien on havaittu olevan negatiivisesti yhteydessä vanhemmuuden ja vanhempilapsi-suhteen laatuun vauvaiästä nuoruuteen. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole vielä tarkasteltu, miten parisuhdetyytyväisyys on yhteydessä emotionaaliseen saatavillaoloon varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhemman ja lapsen välinen emotionaalinen saatavillaolo on osoittautunut tutkimuksissa merkitykselliseksi tekijäksi lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vanhempien parisuhdetyytyväisyys raskausaikana ja vauvavaiheessa on yhteydessä äidin ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen emotionaaliseen saatavillaoloon. Lisäksi aineiston luonteen vuoksi selvitetään, onko yhteys erilainen psyykkisesti oireilevien ja verrokkiäitien ryhmässä. Aineistona on Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksen fokuskohortin osaotos (n=182), joka koostuu raskausaikana psyykkisesti oireilevista äideistä (n=71) ja verrokkiäideistä (n=111). Parisuhdetyytyväisyys on mitattu sekä äideiltä että isiltä RDAS-kyselylomakkeella raskausviikolla 34 sekä lapsen ollessa 6 kk:n ikäinen. Varhaisen vuorovaikutuksen laatua äidin ja lapsen välillä mitattiin emotionaalisen saatavillaolon menetelmällä lapsen ollessa 8 kk:n ikäinen sisältäen seuraavat muuttujat: äidin sensitiivisyys, jäsentäminen, ei-tunkeilevuus ja ei-vihamielisyys sekä lapsen aloitteellisuus ja vastaanottavuus. Tutkimustuloksissa äidin parisuhdetyytyväisyys korreloi äidin sensitiivisyyteen, ei-tunkeilevuuteen ja ei-vihamielisyyteen. Kun merkittävät taustatekijät kontrolloitiin, äidin parisuhdetyytyväisyys ei kuitenkaan selittänyt emotionaalista saatavillaoloa. Sen sijaan äidin koulutustaso selitti äidin eivihamielisyyttä. Psyykkisesti oireilevien äitien ryhmässä äidin parisuhdetyytyväisyyden korrelaatio äidin ei-tunkeilevuuteen ja ei-vihamielisyyteen oli hieman vahvempi kuin verrokkiäitien ryhmässä, mutta psyykkinen oireilu ei selittänyt emotionaalista saatavillaoloa. Isän parisuhdetyytyväisyys ei ollut yhteydessä äidin ja lapsen emotionaaliseen saatavillaoloon. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella parisuhteen hyvinvoinnilla saattaa olla merkitystä äidin emotionaaliseen saatavillaoloon alle vuoden ikäisen lapsen kanssa. Tulokset tukevat kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä pikkulapsiperheiden ja varhaisen vuorovaikutuksen tutkimisessa.