Formatiivinen arviointi sairaanhoitajakoulutuksen kliinisessä harjoittelussa : Systemaattinen monimenetelmäkatsaus

Abstract

Kliininen harjoittelu on merkittävä sairaanhoitajakoulutuksen oppimisympäristö. Yltääkseen sairaanhoitajan ammatin vaatimiin osaamisvaatimuksiin sairaanhoitajaopiskelija tarvitsee oppimista ohjaavaa, formatiivista arviointia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata formatiivista arviointia sairaanhoitajakoulutuksen kliinisen harjoittelun aikana sekä tunnistaa formatiivista arviointia edistävät ja estävät tekijät. Tutkimus noudatti Joanna Briggs instituutin systemaattisen monimenetelmäkatsauksen metodologiaa. Systemaattinen tiedonhaku toteutettiin joulukuussa 2025 kuudesta elektronisesta tietokannasta (CINAHL PsycInfo, PubMed, Scopus, ERIC, Web of Science). Valittujen tutkimusten laatu arviointiin käyttäen Mixed Methods Appraisal Tool arviointikriteeristöä. Aineisto analysoitiin käyttäen Convergent intergrated-lähestymistapaa. Laadullista ja määrällistä aineistoa analysoitiin samanaikaisesti induktiivisen sisällön analyysin avulla. Katsauksessa tunnistettiin 17 formatiivista arviointia kuvaavaa tutkimusta. Katsauksen perusteella formatiivista arviointia toteutettiin kliinisen harjoittelun aikana vaihtelevien välineiden ja menetelmien avulla. Yksikään formatiivisessa arvioinnissa käytetyistä työkaluista ei ollut hallitseva. Itsearviointi yhdistettynä jonkin välineen tai muun menetelmän käyttöön oli kaikkein yleisintä. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä formatiivista arviointia edistävää ja estävää tekijää. Tukeva oppimisympäristö ja arvioinnin valmistelu olivat formatiivista arviointia edistäviä tekijöitä, kun taas hankalat tilanteet tunnistettiin estäväksi tekijäksi. Arvioinnin ominaisuudet sisälsivät sekä formatiivista arviointia estäviä että edistäviä tekijöitä. Formatiivinen arviointi sairaanhoitajaopiskelijan kliinisessä harjoittelussa kuvautui vaihtelevana. Arvioinnin käsitteiden ja merkityksen ymmärtäminen oli formatiivisen arvioinnin toteutumisen kannalta merkityksellisempää kuin uusien työkalujen kehittäminen. Vertaisarviointia tulisi hyödyntää aiempaa enemmän. Kliiniseen harjoitteluun valmistautuessa tulisi kiinnittää huomiota myös arviointiin valmistautumiseen. Useisiin formatiivista arviointia estäviin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa koulutuksella.