Zirkoniarunkoisten kruunu- ja siltaproteesien kliininen seurantatutkimus opetushammashoitolassa

Abstract

Tämä syventävien opintojen kirjalliseksi työksi tarkoitettu tutkielma käsittelee zirkonian käyttöä kruunu- ja siltaprotetiikan materiaalina. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsausosion ja raportin omasta kliinisestä tutkimuksesta. Zirkoniumdioksidin eli zirkonian käyttö on yleistynyt hammaslääketieteessä viimeisten vuosikymmenten aikana kruunu- ja siltaprotetiikan runkorakenteena sen kudosyhteensopivuuden, esteettisyyden sekä erinomaisten mekaanisten ominaisuuksien ansiosta. Zirkoniarunkoisia restauraatioita onkin tutkittu vilkkaasti viime vuosina. Viimeisimpien systemaattisten katsausten mukaan zirkonialla näyttäisi olevan hyvä toimintaennuste kruunu- ja siltaprotetiikan runkomateriaalina, ja siitä on tullut vaihtoehtoinen materiaali metallille. Kuitenkin kliinisissä seurantatutkimuksissa zirkoniarunkoisissa kruunu- ja siltaproteeseissa on raportoitu joitakin ongelmia, kuten pinnoitekeraamin lohkeilua, retention menetystä ja sekundaarikariesta. Turun kaupungin hyvinvointitoimialan opetushammashoitolassa on vuodesta 2009 lähtien hoidettu hampaiston vaurioita ja korvattu puuttuvia hampaita zirkoniarunkoisilla kruunu- ja siltaproteeseilla hammaslääketieteen opiskelijoiden toimesta osana kliinistä hoitoharjoittelua. Oman tutkimuksen tavoitteena oli luoda rekisteri näistä potilaista sekä selvittää restauraatioiden kestävyyttä ja toimintaennustetta. Tässä retrospektiivisessä kliinisessä seurantatutkimuksessa oli mukana 24 potilasta. Heille oli valmistettu yhteensä 36 zirkoniarunkoista restauraatiota, joista 19 oli siltaproteeseja ja 17 yksittäisiä kruunuja. Tutkimushetkellä kruunujen ja siltojen keskimääräinen toimintaikä oli 4,3 vuotta (2,1–6,8 vuotta). Opetushammashoitolassa valmistettujen zirkoniarunkoisten kruunu- ja siltaproteesien lyhyen aikavälin toimintaennuste osoittautui erinomaiseksi. Restauraatioista toiminnassa oli 97,2 %; yksi kruunuista menetettiin. Lisäksi yksi vähäinen pinnoitekeraamiin ulottuva lohkeama havaittiin. Muita teknisiä komplikaatioita ei todettu. Ienverenvuotoa rekisteröitiin restauraatioiden alueella enemmän kuin kotrollialueella huolimatta plakin niukasta määrästä. Siltaproteeseista 32 %:ssa oli paksuista yhdysosista johtuen selvästi ahtaat puhdistuvälit, mikä osaltaan selittänee ienverenvuodon esiintyvyyttä.