Uuden matkassa. Modernin ilmentymiä Juhani Ahon teoksissa Rautatie, Helsinkiin ja ”Kello”

Abstract

Työn tavoitteena on tarkastella matkustamiseen ja ajankokemiseen liittyviä modernin ilmentymiä Juhani Ahon teoksissa Rautatie eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet (1884), Helsinkiin (1889) ja ”Kello” (1885). Lisäksi työssä on käsitelty muutamia muita Ahon tekstejä kuten lastuja ”Rautatiejunassa” ja ”Wilhelmiina Wäisänen” sekä novellia Maailman murjoma.

Matkustaminen ja siihen liittyvät kokemukset muuttuivat rautateiden tulon myötä 1800-luvun loppupuolella. Junan vauhti sinänsä muutti matkustamisen kokemusta ja samalla kokemusta myös ajasta. Junamatkan kautta teoksissa ja tutkimuksessa nousee esille myös matka traditionaalista maailmasta moderniin, törmäyksineen ja sulautumisineen. Lisäksi Helsinkiin-teoksessa matka maalta kaupunkiin ja traditionaalista moderniin ilmentää myös päähenkilön matkaa lapsuudesta aikuisuuteen.

Uudet tekniset muutokset aikaansaivat myös sosiaalisia muutoksia. Nämä muutokset nousevat tutkimuskohteissa esille kuvauksina asiantuntijuuteen perustuvan, uudenlaisen hierarkian syntynä ja pukeutumisen välittämien viestien uutena koodistona. Erityisesti Rautatiessä vanhojen ja uusien sosiaalisten statusten ristiriita nousee vahvasti esille iäkkäiden, maalaisten päähenkilöiden kokemusten kautta. Novellissa ”Kello” taas sekä modernin taskukellon käytön ymmärtäminen mutta myös sen omistaminen nousee tärkeään asemaan sosiaalisen hierarkian näkökulmasta.

Ajankokemista tarkastellaan työssä paitsi teosten tapahtumien tasolla myös kerronnallisten keinojen kautta. Juhani Ahon kirjalliset tyylit tulevat esille myös teosten kerronnallisten vivahteiden tarkastelussa. Erityisesti realismin ja naturalismin tyylikeinot tuovat tarinan ja tulkinnan kannalta uusia näkökulmia.