Autonomiset ajoneuvot ja tuotevastuu

Abstract

Tutkielman aiheena on valmistajan tuotevastuu autonomisesta ajoneuvosta. Tutkielmassa käsitellään Suomen tuotevastuulakia (694/1990) ja Euroopan Unionin tuotevastuudirektiiviä (85/374/ETY), joihin suomalainen tuotevastuu perustuu. Tuotevastuu sääntelee, millä edellytyksellä vahingonkärsijöillä on mahdollista saada valmistajalta korvausta vahingosta, jonka tuotteen turvallisuuspuute aiheuttaa. Autonomiset ajoneuvot ovat jo testikäytössä tieliikenneympäristössä, joten niitä koskevat vastuukysymykset ovat ajankohtaisia. EU:n tuotevastuudirektiivi säädettiin kuitenkin jo 1980-luvulla, ja Suomen tuotevastuulaki perustuu suoraan direktiiviin. Säännöksiä laadittaessa ei ole voitu huomioida moderneja tekoälytuotteita, joten ennen autonomisten ajoneuvojen käyttöönottoa on paikallaan arvioida, onko autonomisten ajoneuvojen tuotevastuussa päivitystarvetta. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia soveltuvuusongelmia autonomiset ajoneuvot saattavat aiheuttaa nykyisille tuotevastuusäännöksille. Tämän jälkeen tutkitaan ratkaisuja, joita näiden ongelmien korjaamiseksi on esitetty. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Keskeisin lähdemateriaali muodostuu tekoälytuotteita ja autonomisia ajoneuvoja käsittelevästä oikeuskirjallisuudesta, Euroopan Unionin julkaisuista sekä kuluttajatutkimuksista, joissa on tutkittu kansalaisten luottamusta autonomisiin autoihin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että tuotevastuulainsäädäntö ei ole tällä hetkellä autonomisille ajoneuvoille niin toimiva vastuupohja kuin sen olisi mahdollista olla. Tuotevastuulainsäädännön muutosmahdollisuuksia on selvitettävä tarkemmin. Ensimmäinen ongelmakohta on tuotevastuulain vaatimus tuotteen fyysisestä muodosta. Fyysisen muodon vaatimus rajaa tuotevastuun ulkopuolelle sähköisesti lähetettävän datan kuten ohjelmistopäivitykset. Toiseksi on epäselvää, milloin autonominen ajoneuvo täyttää laissa asetetun turvallisuusstandardin, koska lain määritelmä turvalliselle tuotteelle on ympäripyöreä. Nykyisessä oikeustilassa turvallisuuden määritelmä on jäämässä yksin oikeuskäytännön varaan. Kolmanneksi tuotevastuu suojaa vain yksityishenkilöitä ja yksityishenkilön omaisuutta. Myös yritysomaisuus ja julkinen omaisuus voivat kuitenkin kärsiä vahinkoa ajoneuvoista. Neljännes keskeinen ongelmakohta on valmistajan vastuun laatu. Nykyisissä tuotevastuusäännöissä valmistaja on ankarassa vastuussa tuotevahingoista, mutta myös tuottamusvastuuseen siirtymistä on perusteltu sillä, että ankara vastuu voisi hidastaa teknistä kehitystä. Erilaisten vastuumallien hyötyjä ja haittoja on tarpeen tutkia lisää.