Framställning av tempusformer i två finländska läroboksserier i B1-svenska från två olika decennier
Ladataan...
622.5 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin ja vertailen aikamuotojen näkökulmasta kahta eri B1-ruotsin oppikirjasarjaa eri vuosikymmeniltä. Tutkielmassa keskityn tutkimaan, mitkä ruotsin neljästä aikamuodosta (preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti) opetetaan sekä miten ruotsin aikamuotojen muodostaminen ja toisaalta niiden käyttö opetetaan kahdessa eri vuosikymmenellä julkaistussa oppikirjasarjassa. Tämän jälkeen analysoin näiden kahden oppikirjasarjan välillä esiintyviä eroja. Teoriaosuuksien lisäksi tutkin ja vertailen aikamuototehtäviä, jotka ovat tehtäväkirjoissa heti teoreettisen kielioppiosion jälkeen.
Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt 1980-luvun oppikirjasarjaa nimeltä Nya vindar 7–9 (WSOY) ja 2010-luvun oppikirjasarjaa nimeltä Megafon 1–3 (Otava). Tutkittavaa teoria-aineistoa on yhteensä noin 14 sivua ja tehtäväaineistoa noin 30 sivua. Tutkimus on teoreettinen ja pääosin kvalitatiivinen eli kuvailen oppikirjojen aikamuotojen muodostamiseen ja käyttöön liittyviä kielioppisääntöjä ja -tehtäviä. Tutkimuksessani on kuitenkin myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimukseni tärkeimpänä lähdeteoksena olen käyttänyt Ruotsin akatemian julkaisemaa teosta Svenska Akademiens grammatik, joka käsittelee ruotsin kieliopin teoriaa.
Tutkimuksen tuloksista voidaan huomata, että kirjasarjojen teoreettisissa kielioppiosioissa ei ole suuria tai merkittäviä eroja, mutta aikamuototehtävissä on puolestaan huomattavia eroja. Nya vindarissa on vain 16 aikamuototehtävää, kun taas Megafonissa niitä on 36. Megafonissa on painotettu enemmän pidempiä kirjallisia tehtäviä sekä suullisia paritehtäviä, kun taas Nya vindarissa on eniten lyhyitä aukkotehtäviä. Tuloksista voidaan siis päätellä, että ruotsin kielen oppimisen painopiste on siirtynyt passiivisesta ymmärtämisestä enemmän suulliseen kommunikaatioon ja kielen aktiiviseen tuottamiseen.