KHO:n linjaukset valitusoikeudesta ja perusoikeusrajoituksista Covid-19-pandemian aikana ja niiden vertautuminen Eurooppaan

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan KHO:n linjauksia ja arviointia valitusoikeudesta ja perusoikeusrajoituksista Covid-19-pandemian aikana, valmiuslain käyttöönoton ja soveltamisen ulkopuolella. Lisäksi tarkastellaan menettelyllisen oikeussuojan merkitystä yhteydessä valitusoikeuteen ja rajoituksiin, sillä KHO:n ottama rooli jättää selvän sijan tätä valvontaa tekevälle elimelle, PeVL:lle. Näitä seikkoja vertaillaan muuhun Eurooppaan ja erityisesti EIT:n tekemiin tulkintoihin, jotta on mahdollista koota syvennetty näkökulma kontekstista sekä pandemian aikana, että tulevaisuudessa. Linjausten ja arvioinnin tulkitsemisen pohjana toimii pandemian aikaiset väliaikaiset säännökset, rajoituksia ilmentävät määräykset sekä HOL valitusoikeudellinen sääntely.

Tutkimuksen metodi on lainopillinen, sillä tutkimuksessa selvitetään voimassa olevan oikeuden sisältöä. Tutkimuksessa pandemian aikana voimassa ollutta väliaikaista TTL:n sääntelyä ja sääntelyä valitusoikeudesta ja perusoikeuksista tarkastellaan KHO:n ja EIT:n oikeuskäytännön kautta, oikeustapausanalyysinä. Tutkimuksen erityisenä tarkoituksena on tarkastella perusoikeusrajoitusten valvontaa ja punnintaa suhteessa pandemian terveysuhkaan ja miten tämä on vaikuttanut valitusoikeuden tulkintoihin. Suomessa tulkintaa on tehnyt KHO. EIT:n tulkintaa tutkitaan vertaillen KHO:hon, jotta saamme paremman kuvan mahdollisista Suomen oikeuskäytännön muutoksista tulevaisuudessa.

Tutkimuksen tuloksina voidaan nähdä pandemiaa edeltävän valitusoikeuden tulkintakäytännön soveltaminen myös pandemian aikaisten pitkälle menevien TTL:n mukaisten perusoikeusrajoitusten aikana. KHO on vahvistanut Suomen perinteistä vallanjakoa jättäen lainsäädännön ja asetusten perusoikeusrajoitusten arvioinnin PeVL:lle, tutkien tapauksissa lähinnä alempien määräysten kohdalla muutoksenhakijoiden asianosaisuutta ja rajoitusten oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä. Asianosaisuus on tulkittu HOL mukaisesti, kuten ennenkin pandemiaa ja pitkälle menevät rajoitukset on tulkittu pitkälti oikeasuhtaisiksi ja välttämättömäksi, kunhan niiden asettajat ovat tehneet riittävät selvitykset ja toimivaltaisuus on voitu todeta. EIT:n arvioinnissa ovat korostuneet samanlaiset seikat, eikä suuria eriäväisyyksiä tulkinnoissa ole löydettävissä. EIT on antanut pandemian tilanteessa liikkumavaraa sopimuspuolille terveysuhan määrittelyssä, mutta varmistanut, että määrityksiä on noudatettu johdonmukaisesti ja yhdenvertaisesti.