"Elämä on kuolemaa kalliimpi- häkissäkin asuvalle" : Toisen maailmansodan elintarvikepula ja Helsinkiin kohdistuneet pommitukset Korkeasaaren eläintarhan ja sen eläinten silmin vuosina 1939-1945

Abstract

Tutkielman aiheena on Suomen sota-aika 1939–1945 Korkeasaaren eläintarhan näkökulmasta. Tutkin työssäni sitä, miten toisen maailmansodan elintarvikepula näkyi eläintarhassa ja miten se vaikutti eläimiin sekä sitä, miten eläintarhan eläimet kokivat niin talvi- ja jatkosodan ilmahälytykset kuin Helsingin pommitukset. Työni käsittelyluvut ovat temaattisia, lukuun ottamatta alalukua 2.1, joka on kronologinen, sillä tarkastelen siinä yleisesti Korkeasaarella näkyvää elintarvikepulaa sodan vuosina.

Tutkimusmenetelminä käytän ristiinlukemista sekä laadullista sisällönanalyysiä. Tutkielmassa käyttämäni lähteet ovat luonteeltaan erilaisia sekä fragmentaarisia, joten ristiinlukemista hyödyntämällä rakennan niistä ehjän kokonaiskuvan. Käytän kolmea erityyppistä alkuperäisaineistoa. Hyödynnän Korkeasaaren työntekijän Väinö Lehtosen kirjoja, jotka toimivat muistelmina eläintarhan elämästä sekä Helsingin kaupungin kunnallishallinnon vuosikertomuksia vuosilta 1939–1945 ja Korkeasaaren arkiston vuosikertomuksia samoilta vuosilta. Käytän näiden lisäksi myös sanomalehtiaineistoa, sillä sen kautta nousi esiin erilaista tietoa virallisiin pöytäkirjoihin verrattuna. Laadullista sisällönanalyysiä sovellan sekä lähteiden temaattiseen jäsentämiseen että tutkimuskysymykseni kannalta tärkeimpien lähteiden poimimiseen.

Tutkielmani kautta selvisi elintarvikepulan aiheuttaneen ongelmia Korkeasaaren eläintarhassa ja sen eläimistössä esimerkiksi suoranaisen ruoan puutteen muodossa, mikä johti eläinten laihtumiseen, huonolaatuisen ravinnon syömiseen, mutta myös eläinkannan vähentämiseen eläintarhasta. Korkeasaaren eläintarhan piti myös valmistautua Neuvostoliiton ilmahyökkäyksiin aseistamalla eläintenhoitajat sekä varautumaan vaarallisten eläinten karkaamisen varalta. Helsingin ilmahälytykset ja varsinkin Neuvostoliiton pommitukset aiheuttivat eläimissä kuoleman lisäksi stressiä ja pelkoa. Lähteistä paljastui, että eläimet kokivat pommitukset ja kovat äänet myös hyvin yksilöllisesti. Tutkielma on merkityksellinen, sillä se käsittelee ennestään tutkimatonta aikakautta Korkeasaaren eläintarhan historiassa sekä kytkee sen tätä kautta Suomen sotahistoriaan. Eläinhistoriallinen perspektiivi tuo myös eläintarhaeläinten näkökulman kuuluviin ensimmäistä kertaa Suomen sotahistorian kontekstissa.