EU-oikeuden tulkintavaikutus ja verotuksen legaliteettiperiaate; veronkiertodirektiivin korkovähennysrajoitukset

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan EU-oikeuden tulkintavaikutuksen suhdetta verotuksen legaliteettiperiaatteeseen veronkiertodirektiivin korkovähennysrajoitusten yhteydessä. EU:n direktiiveillä ei ole horisontaalista välitöntä vaikutusta tai käänteistä vertikaalivaikutusta, minkä vuoksi niiden tehokkaan soveltamisen turvaamiseksi unionin tuomioistuin on kehittänyt tulkintavaikutuksen: kansallista lakia on tulkittava EU-oikeuden tavoitteiden mukaisesti. Tulkintavaikutuksella on kuitenkin rajoja erityisesti silloin, kun direktiivin säännös on ristiriidassa kansallisen lain kanssa tai sitä ei ole implementoitu kansalliseen lakiin ja yksityisen oikeusvarmuus vaarantuu. Tutkielman tavoitteena on selvittää, tulisiko legaliteettiperiaatteen eli lailla säätämisen vaatimuksen rajoittaa EU-oikeuden tulkintavaikutusta silloin, kun direktiivin säännöstä sovelletaan yksityiselle haitallisella tavalla ilman selvää kansallisen lain tukea. Tutkimus nojaa oikeustaloustieteelliseen lähestymistapaan, jota täydennetään oikeusdogmaattisella analyysilla kansallisen ja EU-oikeuden välisen jännitteen systematisoimiseksi. Tapausanalyysi kohdistuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 2021:123 ja KHO 2024:103, joissa koron käsite laajennettiin direktiivin pohjalta, vaikka kansallinen lainsäätäjä oli nimenomaisesti rajannut määritelmän kapeammaksi. Tämä johti verovelvollisten ennakoimattomaan verotaakan kasvuun. Tutkielman keskeinen havainto on, että oikeusvarmuuden ja legaliteettiperiaatteen näkökulmasta tulkintavaikutuksen soveltamista tulisi rajoittaa silloin, kun direktiivin säännös on implementoitu kansalliseen lakiin niin puutteellisesti tai epäselvästi, ettei sen perusteella ole mahdollista ennakoida asian käsittelyä. Unionin tasolla tulisi joko sallia direktiivien horisontaalinen välitön vaikutus tai kehittää tulkintavaikutuksen rajoja oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Lisäksi kansallinen koron käsitettä koskeva oikeustila tulisi korjata tarkentamalla elinkeinoverolain koron määritelmää. Näin vältettäisiin tilanne, jossa verovelvollinen joutuu kantamaan vastuun epäonnistuneesta sääntelystä.