Väkivaltaisesta parisuhteesta irtautuminen : Resilienssin rakentuminen lähdön edellytyksenä

Abstract

Tutkielma käsittelee väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumista resilienssin rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona on käytetty Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikan yhteisen EHYEKSI-hankkeen litteroituja haastatteluja. Yhdeksästä haastattelusta tässä tutkielmassa on käytetty kuutta. Aineistoa on analysoitu narratiivisen menetelmän avulla siten, että kertomuksista on laadittu neljä tyyppikertomusta eri näkökulmista. Päätuloksia tutkielman aineiston perusteella on se, että irtautumisen mahdollistava resilienssi kehittyy jokaiselle, mutta omasta sukupolvesta riippuen sen rakentuminen kestää keskimäärin kauemmin vanhemmilla sukupolvilla. EHYEKSI-aineiston naisten resilienssi rakentui traumaattisista kokemuksista siten, että lopulta heille tuli ”mitta täyteen” ja he päättivät toteuttaa pitkään kaavailemansa lähdön väkivaltaisesta parisuhteesta. Huoli lasten turvallisuudesta edisti ja nopeutti resilienssin lopullista rakentumista. Suositukseni aineiston perusteella on se, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi hyvä rutiininomaisesti kysyä kaikilta asiakkailta ja potilailta, kokevatko he väkivaltaa läheissuhteissaan. Väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumista toivovia olisi hyvä auttaa konkreettisesti erityisesti asunnon saamisessa, jotta he voivat käytännössä irtautua kotona tapahtuvasta väkivallasta.