Sosiaalinen toimilupa kaivoshankkeiden sosiaalisten konfliktien ennaltaehkäisykeinona ja sosiaalisen kestävyyden vahvistajana

Abstract

Tutkielmassa tutkitaan konfliktien ennaltaehkäisyn näkökulmasta, millaisia mahdollisuuksia kaivosteollisuuden itsesääntelyyn pohjautuvalla sosiaalisella toimiluvalla on toimia lakisäänteistä järjestelmää täydentävänä järjestelmänä ja miten sen avulla parannettaisiin kaivoshankkeiden sosiaalista kestävyyttä.

Tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota kaivoshankkeiden sosiaalisten vaikutusten määrittelyyn ja hallintaan sääntelypohjaisessa SVA-menettelyssä, jossa sosiaalisen kestävyyden kannalta katsotaan olevan puutteita. SVA-menettelyn isoimmat heikkoudet konfliktin ennaltaehkäisyn näkökulmasta katsotaan liittyvän sosiaalisten vaikutusten heikkoon asemaan kaivoshankkeen päätöksenteossa, osallistumis- ja vaikuttamis- menettelyn kestävyyspuutteisiin sekä sosiaalisten vaikutusten dynaamiseen luonteeseen ja niiden yhteensopimattomuuteen nykyiseen staattiseen arviointimenettelyyn.

Sosiaalinen toimilupa on käytännössä kaivosteollisuuden itse kehittämä konfliktin ennaltaehkäisykeino. Järjestelmällä on kuitenkin monta normatiivisia elementtejä, jotka puoltavat sen mahdollisuuksia toimia lakisäänteistä SVA-menettelyä täydentävänä järjestelmänä. Sosiaalinen toimilupa perustuu pohjimmiltaan kaivoshankkeen yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen (legitimiteettiin), jonka ansaitsemiselle on olemassa selkeitä edellytyksiä. Nämä perustuvat pitkälti kaivoshankeprosessin oikeudenmukaisuuteen ja yrityksen ja yhteisön väliseen jatkuvaan vuorovaikutukseen pohjautuvaan luottamussuhteeseen. Kaivoshankkeen hyväksyttävyyden edellytyksillä todetaan tutkielmassa olevan selkeitä liittymäkohtia prosessuaalisen sosiaalisen kestävyyden kanssa ja hyväksyttävyys muodostaa siten välineen, jonka avulla sosiaalista kestävyyttä on mahdollista saavuttaa yksittäisellä kaivoshanketasolla.

Sosiaalisen toimiluvan sitominen SVA-menettelyyn mahdollistaa sosiaalisten vaikutusten jatkuvan arvioinnin koko kaivoksen elinkaaren aikana, laajemman ja monipuolisemman vaikutusten selvittämisen, odotusten ja intressien kartoittamisen kaivoshankkeen alkuvaiheessa ja jatkuvasti hankkeen aikana sekä yrityksen ja yhteisön välisen luottamussuhteen rakentamisen. Tällainen järjestely luo myös selkeän prosessuaalisen aseman SVA-menettelylle, jota siten voitaisiin hyödyntää sosiaaliseen toimilupaan johtavana prosessina. Lakisäänteistä estettä tällaiselle menettelylle ei ole ja sekä konfliktien tehokas ennaltaehkäisy että kaivoshankkeiden sosiaalisen kestävyyden varmistaminen puoltavat näiden järjestelmien yhdistämistä.