Kohti empiirisesti informoidumpaa metaetiikkaa : ja viisaampaa otetta moraalin objektiivisuuteen

Abstract

Tutkielman pääteesin mukaan ihmistieteitten antimia tulisi käyttää avuksi metaetiikassa, jotta mahdollistuisi empiirisesti informoidumpi kokonaiskuva moraalisuudestamme. Pääteesin tavoite on kuitenkin kohdannut haasteita. Tutkielmassa esitetään moraalin oletettu objektiivisuus yhtenä vuorovaikutuksen ”esteenä” empirian ja filosofian välillä. Kasvava empiirinen tietämys edellyttää tulkitsemista. Tulkinnan apuvälineeksi ehdotetaan viisauden ja moraalisuuden osittaista analogiaa. Sisältöä konkretisoidaan ”teesi-antiteesi-synteesi” rakenteen kautta. Antiteesiä edustavat antirealisti Sharon Streetin (2006) evoluutioon tukeutuva kumoamisargumentti ja moraalirealisti Knut Olav Skarsaunen (2012) sille esittämä vastine. Kumoamisargumentoinnin taustalla näyttäytyy dikotominen ”joko-tai” -asenne, joka hidastaa pääteesin tavoitteen saavuttamista. Yksi haaste on ollut, miten sovittaa toisiinsa joidenkin realistien moraaliin liittämää ehdotonta objektiivisuutta ja empirian osoittamaa subjektiivisempaa näkökulmaa. Sovittamisen ongelmaa kuvaa ”joko moraalin objektiivisuus tai empiria” -dikotomia. Synteesiä edustavat tavat, jotka avaavat tietä empirian ja metaetiikan yhdistämiseen ekumeenisella ”sekä-että” -asenteella. Tristram McPherson ja David Plunkett (2018) määrittelevät metaetiikan teoreettiseksi aktiviteetiksi, jota yhdistää sen selittämistavoite. He ehdottavat metaeettisten ja normatiivisten kysymysten selvempää erottamista toisistaan, sillä kumoamisargumentteihin vaikuttaa liittyvän epäselvyyksiä kysymysten jaottelussa. Määritelmä suosittelee ”projekti edellä” -etenemistä metaetiikassa, jolloin kysymyksiin voi tilanteen mukaan yhdistää empirian antimia. Määritelmään sopii pragmaattinen totuuskäsitys, joka voi osaltaan keventää moraalin ehdotonta objektiivisuusvaadetta. Catherine Wilson (2017) ja Maarten Van Doorn (2017) näyttävät keinoja yhdistää empirian oivalluksia metaetiikkaan, mutta huomioiden riittävän vakavasti moraalin objektiivisuutta. Molemmat suosivat moraalidiskeskustelussa pragmaattista ja käytännöllistä lähestymistapaa. Lopuksi esitetään joitakin ”filosofisten” kyselyjen tuloksia suhteessa maallikkojen näkemyksiin moraalin objektiivisuudesta. Thomas Pölzlerin (2020) ja Jeroen Hopsterin (2018) mukaan vastaajat käsittivät moraalin objektiivisuutta jossain mielessä tilannesidonnaisen pluralistisesti, ja tämä voi osaltaan keventää suhtautumista moraalin objektiivisuuteen.