Urakoitsijan virhevastuu rakennusurakassa

Abstract

Koska rakennusalan merkitys Suomen kansantaloudelle on suuri, tulisi sen olla laadukasta sitä koskevan sääntelynolla mahdollisimman selkeää. Rakentamisen laatuun liittyvät kysymykset nousevatkin esille aina tasaisinväliajoin. Uudella rakentamislailla oli tarkoitus parantaa mm. rakentamisen laatua sekä kohdentaa rakennusurakanpäävastuulliselle toteuttajalle laajempaa vastuuta. Myös urakoitsijan takuuaikaa piti kahden vuodensijaan pidentää viiteen vuoteen. Nämä uudistukset jäivät kuitenkin tekemättä alkuperäisessä laajuudessa, ja rakentamislain uudistus jäikin vajaaksi ainakin edellä mainituilla osa-alueilla. Rakennushankkeita ohjataan urakkasopimuksilla, joissa tilaaja ja urakoitsija sopivat mm. työn suorittamisesta, hinnasta sekä urakkasopimuksen osapuolten vastuista ja velvollisuuksista. Suomessa urakkasopimuksia ei säännellä erityislailla, jonka vuoksi rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 muodostavat keskeisensääntelykehyksen alalla. YSE 1998 sopimusehdot ovat tarkoitettu käytettäväksi elinkeinonharjoittajien välisissä urakkasopimuksissa. Koska rakentamislaki ei tarjonnut uutta urakoitsijan vastuukysymyksiin, pohjautuu ne edelleen melkein 30 vuotta vanhoihin alan vakioehtoihin. Rakennusurakoissa esiintyy sen dynaamisuuden, häiriöherkkyyden ja pitkäkestoisuutensa takia usein virheitä, joita joudutaan jälkikäteen ratkaisemaan usein jopa riitaisasti yleisissä tuomioistuimissa. Rakennusvirheellä tarkoitetaan työn tuloksessa olevaa ominaisuutta, joka poikkeaa sovitusta suorituksesta. Rakennusvirhe kohdistuu rakennuksen fyysisiin ominaisuuksiin ja voi ilmetä esimerkiksi vauriona, puutteena tai haittana. Urakoitsijalla on ensisijaisesti velvollisuus ja oikeus korjata virheensä. Toissijaisesti tilanteissa, joissa virheenoikaiseminen ei ole välttämätöntä tai sen korjaaminen olisi kustannuksiltaan kohtuutonta, voidaan päätyä arvonalennuksenhyvittämiseen. Rakennusurakoissa virhe ja sen aiheuttamat vahingot oletetaan pääsääntöisesti aiheutuneen urakoitsijan tuottamuksesta, mutta todistustaakka on tilaajalla. Urakoitsijan oletetaan suorittavan työnsä huolellisesti sekä määräyksiä ja suunnitelmia noudattaen. YSE 29§:n mukaan urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka aikana suoritusta seurataan mahdollisten virheiden varalta. Takuuajan pituus on YSE 29 §:n mukaan 2 vuotta, ellei toisin sovita. Urakoitsijan takuuvastuu alkaa vastaanottotarkastuksesta tai jollei sitä ole pidetty niin rakennuskohteen käyttöönottopäivästä. Urakoitsijalla on velvollisuus omalla kustannuksellaan korjata ne urakkasuorituksessaan takuuaikana ilmenneet virheet, joita hän ei pysty näyttämään johtuneen itsestä riippumattomasta syystä. Urakoitsijantakuuaikainen virhevastuu on usein melko laaja ja ankara. Urakoitsijan takuuajan jälkeinen vastuu on selvästi rajoitetumpi kuin urakoitsijan vastuu takuuaikaisista virheistä. Tätä kuvastaa näyttötaakan siirtyminen tilaajalle, joka tarkoittaa sitä että tilaajan tulee näyttää jonkun kolmesta YSE 30 §:ssä mainitusta vastuuperusteesta täyttyneen, saattaakseen urakoitsijan vastuuseen takuuajanjälkeisestä virheestä. Takuuajan jälkeisen vastuun syntyminen voi tulla kyseeseen kolmella perusteella, törkeästä tuottamuksesta, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Törkeän tuottamuksen tyypillisiä piirteitä ovat tahallisuus, huolimattomuus, virheiden laajuus sekä vahingon vaara. Täyttämättä jäänyt suorituksella tarkoitetaan tahallista menettelyä, jolla urakoitsija on jättänyt osan suorituksestaan tekemättä, ja se onkin helpoiten todettava edellytys urakoitsijan vastuun syntymiselle. Sovitun laadunvarmistuksen olennainen laiminlyönti tulee kyseeseen, kun laadunvarmistuksesta onnimenomaan sovittu erikseen, sekä kyse on olennaisesta laiminlyönnistä. Laiminlyönnin tulee olla myös syyyhteydessä virheeseen eli virheen tulee olla seurausta laadunvarmistuksen laiminlyönnistä.