Pelko johtamisen välineenä ja sen yhteys organisaation tunneilmastoon

Abstract

Tunteet ovat erottamaton osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, minkä takia ne myös kietoutuvat tiiviisti osaksi työelämää. Tunteet vaikuttavat vahvasti siihen, millaisina koemme työyhteisön ja siellä olevat ihmissuhteet. Työpaikalla esihenkilöiden johtamistavat voivat herättää monenlaisia tunteita, kuten luottamusta, arvostusta, epävarmuutta, tai jopa pelkoa. Negatiiviset tunteet, kuten ahdistus, epäluottamus ja pelko voivat syntyä tilanteissa, joissa johtaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi, kontrolloivaksi tai uhkaavaksi.

Johtaminen ei ole pelkästään päätöksentekoa ja resurssinhallintaa, vaan ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja yhteisen suunnan näyttämistä. Esihenkilön tapa johtaa ei siis vaikuta pelkästään työn tehokkuuteen tai tavoitteiden saavuttamiseen, vaan myös siihen, millaisia tunteita työyhteisössä syntyy ja minkä tyyppinen tunneilmasto organisaatioon muovautuu.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella pelkoa johtamisen välineenä ja sen yhteyttä organisaation tunneilmastoon. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus, eli tutkielma kokoaa yhteen tieteellistä kirjallisuutta. Tutkielman aihe rajautuu tarkastelemaan pelon tunteen tuottamaa tunneilmastoa keskittyen etenkin johtamisen rooliin sen muodostumisessa. Organisaation tunneilmasto voidaan ymmärtää sosiaalisesti konstruoituvana, jolloin sen muodostavat kollektiiviset tunteet ja työyhteisön jäsenten jaetut käsitykset työpaikalla esiintyvistä tunteista. Pelolla johtaminen voidaan taas määritellä esihenkilön johtamistyylinä, jossa hyödynnetään esimerkiksi uhkailua, huutamista, aggressiivista käytöstä sekä mustamaalaamista. Toiminta voi olla joko tiedostettua tai tiedostamatonta, ja sen seurauksena herää pelkoreaktio muissa työntekijöissä.

Tutkielman johtopäätösten perusteella työyhteisössä kollektiivisesti esiintyvä pelko voi saada aikaan epävarmaa, jännittynyttä ja sulkeutunutta tunneilmastoa. Pelon tunteen esiintyminen yksinään ei riitä muodostamaan tämän kaltaista tunneilmastoa, vaan sen tulee toistua useimmissa työyhteisön vuorovaikutussuhteissa. Johtamisen rooli on tunneilmaston muodostumisessa hyvin keskeinen, sillä esihenkilöt voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa vahvasti siihen, millaisia tunteita työpaikalla ilmaistaan ja millä tavoin. Johtamisen rooli on hyvin keskeinen myös siitä syystä, että pelko rakentuu usein hierarkkisissa suhteissa. Näin ollen auktoriteettiasemassa olevien esihenkilöiden ja heidän alaistensa vuorovaikutussuhteet ja niissä esiintyvä pelko ovat merkittäviä tekijöitä pelon sävyttämän tunneilmaston muodostumisessa.