Koululiikuntamotivaation erot 2.- ja 6.-luokkalaisilla oppilailla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 2.-luokkalaisten ja 6.-luokkalaisten koululiikuntamotivaatioiden mahdollisia eroja. Koululiikuntamotivaatiota vertailtiin sekä luokkien että sukupuolten välillä. Lisäksi tutkittiin liikuntaharrastuneisuuden yhteyttä koululiikuntamotivaatioon. Tutkimusaiheen tärkeyttä tukee koululiikunnan merkitys terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan lähtökohtana. Tutkimusaineisto koostui 85 oppilaan kyselylomakevastauksista, jotka mittasivat lapsen omia kokemuksia koululiikunnasta (42 2.-luokkalaista ja 43 6.-luokkalaista). Koululiikuntamotivaatiota arvioitiin aineistosta kootun summamuuttujan avulla, joka todettiin luotettavaksi Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Tutkimusongelmien ratkaisemisessa käytettiin ongelmasta riippuen t-testiä, kaksisuuntaista ANOVA-testiä ja Mann-Whitney U -testiä. 2.-luokkalaisten ja 6.-luokkalaisten koululiikuntamotivaatiot eivät eronneet toisistaan. Koko tutkittavassa ryhmässä poikien koululiikuntamotivaatio oli suurempi kuin tyttöjen. 2.-luokkalaisten tulokset eivät eronneet sukupuolen suhteen. Sen sijaan 6.-luokkalaisilla pojilla koululiikuntamotivaatio oli suurempi kuin 6.-luokkalaisilla tytöillä. Vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuus oli yhteydessä parempaan koululiikuntamotivaatioon. Johtopäätöksenä on, että sukupuolella näyttäisi olevan vaikutusta koululiikuntamotivaatioon vanhemmilla oppilailla. Näin ollen koululiikuntamotivaatiota ja sen kehittymistä tulisi tutkia lisää, jotta opettajilla olisi paremmat tiedot ja taidot tukea koululiikuntamotivaatiota.