Diabeteksen glukoosiseuranta optisten menetelmien avulla : NIR-, MIR- ja Raman-spektroskopioiden soveltaminen

dc.contributor.authorLaine, Pilvi
dc.contributor.departmentfi=Tietotekniikan laitos|en=Department of Computing|
dc.contributor.facultyfi=Teknillinen tiedekunta|en=Faculty of Technology|
dc.contributor.studysubjectfi=Lääketieteellinen tekniikka ja terveysteknologia|en=Biomedical Engineering and Health Technology|
dc.date.accessioned2025-05-08T21:30:18Z
dc.date.available2025-05-08T21:30:18Z
dc.date.issued2025-05-06
dc.description.abstractDiabetes on joukko kroonisia aineenvaihduntasairauksia, joille yhteistä on insuliinin erityksen, vaikutuksen tai molempien häiriöt. Vuonna 2021 diabetesta sairasti maailman aikuisväestöstä (20–79-vuotiaista) 10,5 %, mikä vastaa noin 537:ää miljoonaa ihmistä. Diabeteksen hoidossa keskeistä on jatkuva glukoosiseurata, jonka avulla voidaan ehkäistä hengenvaaralliset komplikaatiot ja lisäsairaudet. Nykyiset glukoosiseurannan menetelmät ovat invasiivisia aiheuttaen potilaalle kipua päivittäin sekä lisäten tulehdusriskiä. Diabeteksen tautitapausten määrän ennustetaan kasvavan 783 miljoonaan vuoteen 2045 mennessä, minkä vuoksi tarve käyttäjäystävällisemmille hoitomuodoille on ilmeinen. Tämä tutkielma käsittelee ei-invasiivisia optisia glukoosiseurannan menetelmiä, joista keskitytään lähi- ja keski-infrapunaspektroskopioihin (NIR ja MIR) sekä Raman-spektroskopiaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää menetelmien fysiologiset perustat ja tämänhetkinen mittaustarkkuus. Tutkielma suoritettiin kirjallisuuskatsauksena, ja se perustuu ajankohtaisiin akateemisiin julkaisuihin sekä lääketieteellisiin hoitosuosituksiin. Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että NIR-, MIR- ja Raman-spektroskopioilla on potentiaalia jatkuvaan glukoosiseurantaan osana diabeteksen hoitoa. Menetelmät perustuvat valon ja glukoosimolekyylin kemiallisten sidosten väliseen vuorovaikutukseen, joiden avulla glukoosin optinen havainnointi on mahdollista. Kuitenkin menetelmät ovat vielä kokeellisia ja etenkin mittaustarkkuuteen liittyy ratkaisemattomia haasteita. Mittaustarkkuutta heikentää muun muassa signaalin virhelähteet sekä potilaskohtaiset erot biologisissa tekijöissä, kuten kudosrakenteessa ja ihon ominaisuuksissa. Tutkielmassa tarkasteltiin optisilla menetelmillä saavutettuja mittaustuloksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta, joiden perusteella voidaan todeta, että menetelmät eivät toistaiseksi saavuta glukoosiseurantaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden mittaustarkkuusvaatimuksia, joita ohjaa ISO 15167 - standardi. Menetelmien mittaustarkkuus ja virhelähteiden eliminointi vaativat siis vielä jatkotutkimusta.
dc.format.extent41
dc.identifier.olddbid197970
dc.identifier.oldhandle10024/181008
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/2510
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2025050839175
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/181008
dc.subjectdiabetes, glukoosiseuranta, ei-invasiivinen, optinen, spektroskopia
dc.titleDiabeteksen glukoosiseuranta optisten menetelmien avulla : NIR-, MIR- ja Raman-spektroskopioiden soveltaminen
dc.type.ontasotfi=Kandidaatintutkielma|en=Bachelor's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Laine_Pilvi_Kandi_2025.pdf
Size:
583.63 KB
Format:
Adobe Portable Document Format