Varhaisimmat suomenkieliset kreikan ja latinan kieliopit suomalaisen sivistyksen asialla.

Abstract

<p>Tämän tutkimuksen kohteena on kolme klassisia kieliä käsittelevää kielioppiteosta, joiden ensimmäiset painokset ovat ilmestyneet vuosina 1858–1881. Johan Gabriel Geitlinin kahdessa osassa ilmestynyt latinan kielioppi (<em>Latinalainen kielioppi umpisuomalaisen nuorison hyödyksi </em>1858 ja <em>Lause-oppi</em> 1860), Gustaf Cannelinin <em>Kreika</em><em>n kieli-oppi, alotteleville </em>(1863) ja Carl Johan Lindeqvistin <em>Kreikan kielioppi </em>(1881). Aikaisemman tutkimuksen sivuutettua klassisten kielten suomenkieliset kieliopit tarkastelemme tässä artikkelissa erityisesti kielioppien esipuheita, joissa kielioppien laatijat saavat tilaisuuden koettaa ohjata yleisöä lukemaan teosta oikein sekä esittää tulevaa kritiikkiä ennakoivaa apologiaa. Tutkimusaineistomme sisältääkin lisäksi näitä kielioppeja koskevia arvioita sekä vastineita näihin arvioihin; näitä ilmestyi verrattain runsaasti eri sanoma- ja aikakauslehdissä. Kritiikit hahmottuvat kirjoittajien tilaisuuksina esittää korjauksia sekä pedagogisia ja kieliteoreettisia näkemyksiä. Sekä kielioppien laatijat että niiden arvioijat olivat tyypillisesti alansa korkeita asiantuntijoita, oppikoulujen ja yliopiston opettajia. Kielioppien kirjoittaminen oli osa kieli-, kansallisuus- ja koulutuskeskustelua: ensimmäinen latinan kielioppi ilmestyi samoihin aikoihin kuin Jyväskylän suomenkielinen yläalkeiskoulu aloitti toimintansa. Varhaisimmat tarkastele­mistamme kieliopeista näyttäytyvätkin isänmaallisina tekoina; on nähtävissä, että 1880-luvulla kahtena painoksena ilmestynyttä Lindeqvistin kreikan kielioppia arvioitiin jo hieman eri kriteerein kuin sitä edeltäviä. Kielioppien kautta ovat omalta osaltaan tarkasteltavissa myös pedagogiset ja kielitieteelliset ajatukset; pedagogiikkaan kiinnitetään keskusteluissa runsaastikin huomiota.<br></p>