Peliriippuvuuden merkitys ja tutkiminen yksityishenkilön velkajärjestelyn edellytyksenä
1010.02 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan uuden näytön sallimista ja prekluusion soveltamista hovioikeuksissa yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevissa tapauksissa, joissa hakijat vetoavat peliriippuvuuteen. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on arvioida, kuinka diagnosoitu peliriippuvuus vaikuttaa velkajärjestelyn myöntämiseen ja kuinka hovioikeuksissa arvioidaan uuden näytön sallimista yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevissa tapauksissa. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan analysoimalla ajantasaista lainsäädäntöä sekä oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytännön tarkastelu on rajattu erityisesti hovioikeuksien ratkaisukäytäntöön.
Keskeistä tutkielman kannalta on tarkastella oikeustapauksia seuraavista näkökulmasta: olisiko diagnoosi peliriippuvuudesta voitu toimittaa jo käräjäoikeuden käsittelyvaiheessa? Jos olisi, onko velallisella pätevä syy, jonka nojalla uusi näyttö tulisi kuitenkin sallia? Arvioiko hovioikeus prekluusiota ja uuden näytön sallittavuutta, jos peliriippuvuuteen vedotaan ja sitä todistellaan vasta muutoksenhakutuomioistuimessa? Tutkielmassa pyritään kokoamaan yhteen, mitkä ovat hovioikeuksien ratkaisukäytännön perusteella keskeisimmät eroavaisuudet ja yhteneväisyydet keskenään samankaltaisten tapausten kokonaisharkinnassa.
Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen, sillä tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä de lege lata. Lainopin tehtävänä on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta ja oikeuskäytäntöä, joten tutkielmassa tarkastellaan paitsi lain nykytilaa, myös vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytännön tarkastelu on rajattu hovioikeuksien lainvoimaisiin, Edilex-lakitietopalvelussa julkaistuihin ratkaisuihin. Tutkielmalla on uutuusarvoa, sillä vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aiemmin. Aiheena velkajärjestelyt ja peliriippuvuus ovat ajankohtaisia, sillä aihe on saanut uutismedioissa näkyvyyttä ja toisaalta velkajärjestelyn selkeyttäminen on sisällytetty myös Petteri Orpon hallitusohjelmaan.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että hovioikeuksien ratkaisukäytännössä on analysoitujen ratkaisujen perusteella vaihtelevuutta siinä, edellytetäänkö peliriippuvuudesta näyttöä, kuten lääkärin diagnoosia. Tutkielman perusteella prekluusiosääntöjä ja uuden näytön sallittavuutta sovelletaan vaihtelevasti hovioikeuksissa. Hovioikeuden ratkaisuissa on vaihtelevuutta myös siltä osin, mitä seikkoja on pidetty kokonaisarvioinnissa merkittävinä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että oikeuskäytäntö on tältä osin ennakoimatonta. Mahdollisessa aiheen jatkotutkimuksessa olisi tarpeen arvioida myös sitä, onko tuomioistuimissa vaihtelua näytön esittämisen ja uuden näytön sallimisen suhteen muita riippuvuuksia, kuin peliriippuvuutta koskevissa tapauksissa sekä tutkia laajemmin sitä, kuinka prekluusiosääntöjä käytännössä arvioidaan muutoksenhakutuomioistuimissa. Erityisen tarpeellista olisi selvittää, onko todella niin, että peliriippuvuuden olemassaolosta ei tavanomaisesti käräjäoikeuksissa edellytetä todistelua.