LBO-järjestelyn tilityssubordinaatio juniorvelkojan konkurssissa

Abstract

Tutkielma tarkastelee kahta mahdollista ratkaisua tilityssubordinaation sivullissitovuuden ongelmaan juniorvelkojan konkurssissa leveraged buy out -järjestelyissä (LBO). Tutkielmassa tunnistetaan, että LBO-järjestelyn yksityiskohtiin liittyy myös muita oikeudellisia ongelmia. Nämä ongelmat rajataan tutkielman ulkopuolelle. Tutkielman lähtökohtana on oikeuskirjallisuudessa tunnistettu epävarmuus tilityssubordinaation sivullissitovuudesta juniorvelkojan konkurssissa. Epävarmuus korostuu silloin, kun juniorvelkoja itse hallinnoi saamiaan juniorvelan suorituksia seniorvelkojan hyväksi. Mikäli juniorvelkoja ei ole pitänyt näitä saatavia erillään omasta varallisuudestaan, kuuluvat saatavat juniorvelkojan konkurssipesään. Ongelma on ratkaistavissa trust-instituution tunnustavissa oikeusjärjestyksissä käyttämällä trustjärjestelyä saatavien hallinnointiin. Trust-instituutio ei kuitenkaan ole Suomen oikeuden tunnustama järjestely, eivätkä Suomen oikeuden tunnustamat edustajajärjestelyt välttämättä estä saatavien sekoittumista. Tutkielman luvussa 2 ongelman mahdollisena ratkaisuna tarkastellaan joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetun lain soveltamista LBO:n tilityssubordinaatioon. Oikeuskirjallisuudessa ongelman ratkaisuksi on toisaalta ehdotettu Ruotsin tilityslakia (lag (1944:181) om redovisningsmedel) vastaavan lain säätämistä Suomeen. Tätä ehdotusta tarkastellaan tutkielman luvussa 3. Tarkastelun kohteena on, voidaanko kyseistä lakia soveltaa LBO:n tilityssubordinaatioon. Tutkielman johtopäätöksenä molempien lakien osalta on, ettei niitä voida soveltaa LBO:n tilityssubordinaatiossa juniorvelkojan konkurssissa. Lisäksi johtopäätöksenä on, että aiheeseen liittyvä jatkokeskustelu on tarpeellista paitsi tutkielmassa tarkastellun ongelman kannalta, mutta myös LBO-järjestelyn muiden tunnistettujen ongelmien yhteydessä.