Peräkkäisten kriisien vaikutus yksityissijoittajan sijoituskäyttäytymiseen

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee, miten peräkkäiset kriisit näkyivät suomalaisten yksityissijoittajien sijoituskäyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, muuttuuko suomalaisen yksityissijoittajan sijoituskäyttäytyminen toisen peräkkäisen kriisin aikana, ja jos muuttuu niin millä tavoin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten psykologiset harhat ja heuristiikat sekä sosiaalinen media ovat vaikuttaneet sijoituskäyttäytymiseen kriisien aikana. Tutkielmassa verrattaan COVID-19-pandemian ja Ukrainan sodan aikaista käyttäytymistä. Teoreettinen viitekehys rakentuu perinteisen rahoitusteorian, odotetun hyödyn teorian, ja käyttäytymistieteellisen rahoitusteorian, prospektiteorian, ympärille. Näiden avulla tarkastellaan muun muassa sijoittajien riskinsietokykyä, kaupankäyntiaktiivisuuden muutoksia, salkun uudelleenjärjestelyjä sekä psykologisten vinoumien ja tiedonlähteiden merkitystä. Aineisto kerättiin kyselyllä Webropol-alustaa käyttäen. Analysointimenetelmiksi valittiin kuvaileva analyysi, korrelaatioanalyysi ja regressioanalyysi. Data analysointiin käytettiin apuna SPSS-ohjelmaa. Tulokset osoittavat, että sijoittajien riskinsietokyky ja tyytyväisyys omiin päätöksiin säilyivät suurimmaksi osin vakaana molempien kriisien aikana, mikä viittaa riskiprofiilin pysyvyyteen. Markkinoiden riski koettiin kriisien aikana useimmiten vähintään kohtalaisena. Koronapandemian aikana yli puolet vastaajista lisäsi toimeksiantojen määrää. Muutoksia tehtiin erityisesti lisäämällä osakepainon määrää. Motiiviksi nousi etenkin laskeneiden osakehintojen hyödyntäminen. Ukrainan sodan aikana sijoitusaktiivisuudessa ei tapahtunut yhtä isoa muutosta, minkä lisäksi kaksi kolmasosaa ei muuttanut sijoitusstrategiaansa. Korkeampi sosioekonominen asema ja aiempi riskinsietokyky ennustivat aktiivisempaa riskinottoa kriisitilanteissa. Psykologiset vinoumat, joista erityisesti tappioiden välttely, ankkuroituminen aiempiin hintoihin sekä uutisten ja sosiaalisen median vaikutus, näkyivät tilastollisesti merkittävinä selittäjinä kaupankäyntiaktiivisuudessa ja päätöksentekotilanteissa. Sosiaalisen median käyttö täydentävänä lähteenä oli yleistä, mutta päätökset perustuivat pääosin muihin lähteisiin, kuten yrityksen tuottamaan materiaaliin tai ammattilaisten analyyseihin. Yksinomaan sosiaalisen median perusteella tehdyt päätökset olivat harvinaisia.