Koron määritelmä osakeyhtiön tuloverotuksessa - vähennyskelpoinen korvaus vieraasta pääomasta?

Abstract

Korolle ei ole annettu yleistä määritelmää tuloverolainsäädännössämme, mutta se on kuitenkin mainittu useissa säännöksissä ja määriteltykin osassa niistä. Korkoa on pidetty yhtenä tehokkaimmista verosuunnittelukeinoista erityisesti sen vähennyskelpoisuuden ja lähdeverovapauden vuoksi. Tämän tutkielman aiheena on koron määritelmä osakeyhtiön tuloverotuksessa. Tutkielman tarkoituksena oli siten selvittää yhtäältä se, miten korko on osakeyhtiön tuloverotusta koskevissa verosäännöksissä määritelty ja toisaalta se, millä edellytyksillä koron määritelmää hyödyntävää verosuunnittelua on pyritty kansainvälisten toimijoiden ja lainsäätäjän toimesta rajoittamaan. Tutkielman tarkoituksena oli myös pohtia sitä, voidaanko nykyisten, koron määritelmän ilmaisevien sekä määritelmän jälkikäteiseen rajoittamiseen oikeuttavien säännösten katsoa täyttävän verolainsäädännölle asetetut laatuvaatimukset. Edelleen tutkielman tarkoituksena oli ottaa kantaa siihen, kuinka koron määrittelyä koskevia säännöksiä voitaisiin parantaa.

Tutkielman lähtökohtana toimi kaksi erillistä, mutta tutkimuksen aiheen kannalta olennaista näkökulmaa, jotka myös liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ensimmäinen näkökulma oli sen selvittäminen, mitä korolla tarkoitetaan erilaisissa koron verokohtelua koskevissa verosäännöksissä. Toinen tutkimusnäkökulma oli puolestaan määrittää koron määritelmä sellaisten säännösten perusteella, joiden nojalla ensimmäisen näkökulman tulosten nojalla korkoa oleva suoritus voidaan verotuksessa jälkikäteisesti katsoa joksikin muuksi suoritukseksi eli ”uudelleenluonnehtia”. Molempien näkökulmien osalta tutkimusaineistona oli ensisijaisesti verolainsäädäntö mutta koska tarkasteltavien säännösten sanamuotojen perusteella koron määritelmän hahmottaminen olisi jäänyt hyvin kapea-alaiseksi, on tutkielman aineistona käytetty myös lainesitöitä, oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta ja sekä erilaisia virallislähteitä. Kahden mainitsemani näkökulman osalta tutkimusote oli oikeusdogmaattinen. Tutkielman loppuosassa esittäessäni näkemyksiä siitä, kuinka koron määrittelyä koskevia säännöksiä voitaisiin parantaa de lege ferenda, oli tutkielman ote puolestaan oikeuspoliittinen.

Tutkielmani osoittaa mielestäni sen, että koron määritelmä osakeyhtiön tuloverotuksessa on epätäsmällinen. Tämä epätäsmällisyys on puolestaan näkemykseni mukaan aiheuttanut sen, että verovelvolliset ovat voineet hyödyntää korkoa verosuunnittelussa. Kansainväliset toimijat ja kotimainen lainsäätäjä ovat puolestaan pyrkineet estämään tällaisen verosuunnittelun avulla saavutetut veroedut luomalla säännöksiä, joiden nojalla koron muodollisen määritelmän täyttävä suoritus voidaan uudelleenluonnehtia verotuksessa. Koron määritelmän yleisestä epätäsmällisyyden sekä uudelleenluonnehdinnan mahdollistavien säännösten vuoksi hyvälle verojärjestelmälle asetetut vaatimukset eivät täyty. Koron määrittelyyn liittyvät ongelmat voitaisiin yksinkertaisimmin poistaa yhtenäistämällä oman ja vieraanpääoman verokohtelu.