Puhtaan siirtymän sijoittamislupa : Uuden sääntelyn systemaattiset ongelmat

Abstract

Tutkielma käsittelee rakentamislakiin ennen sen voimaantuloa lisättyä puhtaan siirtymän sijoittamislupaa uutena maankäyttö- ja rakentamisoikeudellisena instrumenttina. Tutkimuksen kohteena on erityisesti se, miten sijoittamislupa sijoittuu rakentamislain ja alueidenkäyttölain muodostamaan järjestelmään sekä millaisia systemaattisia ongelmia sen sääntelyyn liittyy. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko puhtaan siirtymän sijoittamislupa ensisijaisesti rakentamislupajärjestelmään kuuluva lupa, kaavoitusta osittain korvaava hankekohtainen alueidenkäytön väline vai poikkeamista muistuttava erityismenettely. Tutkielman metodi on lainopillinen. Teoreettisena viitekehyksenä toimii maankäyttö- ja rakentamisoikeuden järjestelmä, jossa rakentamisen sallittavuus perustuu kaavoituksen, rakentamisluvan, poikkeamisen ja muun alueidenkäytön ohjauksen keskinäiseen suhteeseen. Tutkielmassa osoitetaan, että puhtaan siirtymän sijoittamislupa on muodollisesti rakentamislain mukainen lupainstrumentti, mutta sen vaikutukset kohdistuvat laajasti alueidenkäytön järjestelmään. Keskeisenä tuloksena todetaan, ettei puhtaan siirtymän sijoittamislupa muodosta täysin ongelmatonta uutta lupainstrumenttia. Erityisiä tulkintaongelmia liittyy luvan suhteeseen asemakaavaan, rakennuspaikan hallintaan, poikkeamislupaan, rakennuskieltoon, muutoksenhakuun ja luvan voimassaoloon. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että puhtaan siirtymän sijoittamislupaan liittyvässä lupaharkinnassa ja sen muussa soveltamisessa tulisi huomioida tarkoin aiempi käytäntö liittyen asemakaavaan sekä muihin rakentamislain mukaisiin lupiin.