Petosta ja punaista silkkiä : Menneisyyden representaatio elokuvissa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Lentävien tikarien talo

Abstract

Tutkielmani aiheena on menneisyyden representaatio Ang Leen elokuvassa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) ja Yimou Zhangin elokuvassa Lentävien tikarien talo (2004). Analysoin elokuvia puvustuksen, lavastuksen, kungfutselaisuuden ja sukupuoliroolien näkökulmasta. Analysoin myös elokuvien juonta sekä hahmoja strukturalistisesta näkökulmasta Alan Dundesin ja Vladimir Proppin mallien mukaan. Itse elokuvien lisäksi tärkeitä lähteitä olivat Kenneth Chanin teos Remade in Hollywood: The Global Chinese Presence in Transnational Cinemas (2009), Stephen Teon teos Chinese Martial Arts Cinema: The Wuxia Tradition (2009) sekä William V. Costanzon World Cinema through Global Genres (2014).

Elokuvien menneisyyden representaatio rakentui visuaaliseen ja henkiseen puoleen. Visuaalinen puoli eli puvustus ja lavastus olivat hyvin näyttävää, ja niissä korostui toisaalta ylpeys Kiinan pitkästä sivilisaatiosta, mutta museomaisten lavasteiden rikkoontuminen taisteluissa taas toi esiin pyrkimystä sanoutua irti feodalismin aikaisista instituutioista. Henkinen puoli eli kungfutselaisuus, johon sukupuoliroolit taas toimivat ankkureina nykyisyyteen, sillä kungfutselaisuus ja sukupuoliroolit ovat yhä edelleen läsnä kiinalaisessa yhteiskunnassa.

Strukturalistinen analyysi toi esiin samankaltaisuudet ja eroavuudet elokuvien juonen ja hahmojen sekä satujen välillä. Tulkitsin eroavuuksien johtuvan kulttuurisidonnaisista eroista kiinalaisen elokuvan ja länsimaisen sadun välillä.