Mies rasismin kokijana : Lähi-idästä ja lähialueilta kotoisin olevien miesten rasismikokemukset

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään Lähi-idästä ja lähialueilta kotoisin olevien miesten rasismin kokemuksia sekä sitä, miten sukupuoli tulee esiin rasismin kokemuksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia rasismin kokemuksia miehillä yleisesti ottaen on ja millä tavoin mieheys paikantuu osaksi miesten omia rasismin kokemuksia. Tutkielmalla pyrin tuomaan esiin rasismin ilmenemistä erityisesti vähemmän tutkituissa ihmisryhmissä. Käytän aineistona keräämiäni kuutta puolistrukturoitua afganistanilaisen miehen haastattelua, jossa käsiteltiin heidän rasismin kokemuksiaan. Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla tarkastelen minkälaisia kokemuksia miehet tuovat esiin ja miten ke käsittelevät sukupuolta osana kokemuksiaan. Analyysissä peilaan haastattelun tuloksia kuuluvuuden, kuulumisen politiikan ja intersektionaalisuuden käsitteisiin ja tutkimukseen kuten Yuval-Davis (2011) tekemään teoretisointiin kuuluvuudesta, jossa kuuluvuus on yhteiskunnallisia erontekoja erilaisten ryhmien välillä. Tulosten mukaan rasismiksi ymmärrettiin erityisesti arjen rasismi kuten haukkuminen ja epäkohtelias käyttäytyminen ja negatiivinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Moni haastateltava oli kohdannut ulkopuolelle sulkemista rasismin kokemuksina. Ulkopuolelle sulkeminen voidaan jakaa aineistossa konkreettiseen ja puheentasolla ilmenevään toimintaan. Konkreettisella ulossulkemisella viitataan ulossulkemiseen konkreettisista ryhmistä kuten työyhteisöstä kun taas ulossulkemiseen puheen tasolla viitataan esimerkiksi suomalaisuudesta ulossulkemiseen. Ulossulkeminen tai mukaan ottaminen kytkettiin aineistossa maahanmuuttajien työntekoon ja sitä kautta suomalaisuuteen ja siten kokemuksissa tuli näkyväksi kuulumisen politiikka. Haastateltavat olivat kokeneet myös rasismia ilmeiden ja eleiden tasolla. He kertoivat kokevansa ikäviä ja pahoja katseilta muilta ihmisiltä. Toisaalta katseiden ohella he kokivat myös katsomattomuutta. Katseet heijastivat kuulumista, sillä haastateltavat kokivat tulevansa tuijotetuksi näkyvän vähemmistöasemansa vuoksi. Haastateltavat puhuivat mieheydestä vähän, vaikka jonkinlaisia tulkintoja mieheydestä rasismikokemuksissa voidaan mahdollisesti tehdä. Mieheys näkyi aineistossa haastateltavien tapana puhua omista rasismin kokemuksistaan. Kokemuksista puhuttiin usein tottumisen kautta. Aineistossa oli myös yksittäisiä kokemuksia, joissa näkyi rodullistaminen sekä mieheys intersektionaalisesti. Kuitenkin yleisesti ottaen haastateltavat eivät hahmottaneet rasisminkokemuksiaan sukupuolen tai mieheyden kautta. Ulkopuolelle sulkeminen ja katsomattomuus viittaavat siihen, että Lähi-idästä ja sen lähialueilta kotoisin olevien miesten ei koeta kuuluvan osaksi Suomen kansaa. Tulosten vertaaminen maahanmuuttajien hyvinvointitutkimuksiin (Leemann ym. 2022, Seppänen ym. 2020, 76) antaa viitteitä siitä, että ulkopuolisuus ja katsomattomuus voi olla osa isompaa Lähi-idästä kotoisin olevien miesten yksinäisyyden ilmentymää.