Anti-suit injunction -määräysten suhde Bryssel I -asetukseen : Tarkastelussa Euroopan unionin tuomioistuimen West Tankers- ja Gazprom-ratkaisut

Abstract

Bryssel I -asetuksen ja välitysmenettelyn suhde on epäselvä. Välityssopimuksesta huolimatta toinen asianosainen saattaa nostaa kanteen tuomioistuimessa riidanratkaisemiseksi. Tällaisen menettelyn ehkäisemiseksi tuomioistuimet sekä välitysoikeudet ovat antaneet anti-suit injunction -määräyksiä, eli kannekieltomääräyksiä. Näillä kielletään asianosaista nostamasta kannetta tuomioistuimessa, tai jatkamasta kanteen ajamista. Tutkielman aiheena on, ovatko tällaiset kieltomääräykset yhdenmukaisia Bryssel I -asetuksen kanssa, jonka soveltamisalasta välitysmenettelyt ovat suljettu ulos. Tutkielman tarkoituksena on selvittää nykyistä oikeustilaa, joka välitysmenettelyn ja etenkin välitysmenettelyn suojaamiseksi annettujen anti-suit injunction -määräysten ja Bryssel I -asetuksen välillä on. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Tutkielmassa selvitetään nykyisen Bryssel I -asetuksen sisältöä ja sen suhdetta välitysmenettelyyn sekä New Yorkin yleissopimukseen. EUT on antanut ratkaisuja, jotka ovat muovanneet oikeustilaa. Etenkin West Tankers- ja Gazprom-ratkaisut ovat määrittäneet sitä, mikä kannekieltomääräysten asema Euroopan unionissa on. Nämä ratkaisut ovat olennainen osa tutkielmaa ja tutkielmassa pyritään selvittämään ratkaisujen sisältöä ja merkitystä. Oikeustilan selkeyttämiseksi EU:ssa on ollut lainsäädännön muutospyrkimyksiä, jotka kuitenkaan eivät ole tuoneet riittävää selkeyttä problematiikkaan. Sen vuoksi tutkielmassa käsitellään de lege ferenda -menetelmää hyödyntäen, mitä toimia on pyritty ja tulisi pyrkiä tekemään, jotta pätevän välityssopimuksen mukaista välitysmenettelyä voitaisiin suojata EU:ssa. EUT on katsonut, että jäsenvaltion tuomioistuimen antama kannekieltomääräys ei ole yhdenmukainen Bryssel I -asetuksen kanssa, koska sillä välillisesti estetään vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen oikeus tutkia oma toimivaltansa, ja näin ollen loukkaa keskinäisen luottamuksen periaatetta. Lisäksi on katsottu, että tällainen määräys vaarantaa asianosaisen oikeusturvaa ja access to justice -oikeutta. Kuitenkin EUT katsoi, ettei Bryssel I -asetus ole esteenä sille, että välitysoikeuden antamaa kannekieltomääräystä ei voisi tunnustaa ja panna täytäntöön. Tutkimustulosten perusteella oikeustila on edelleen epävarma sen suhteen, kuinka pätevän välityssopimuksen mukaista välitysmenettelyä voitaisiin suojata EU:ssa, sillä anti-suit injunctionit eivät lähtökohtaisesti ole mahdollisia keinoja tähän. Välitysmenettelyt ja niiden liitännäismenettelyt tulisi sulkea kokonaan Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tai Bryssel I -asetukseen tulisi ainakin lisätä selkeä säännös siitä, että jäsenvaltion tuomioistuin ei saisi ottaa asiaa käsiteltäväkseen riita-asiaa, joka on välityssopimuksen alainen.