Uudistuva omaisuuslajijako ja osakeluovutusten verosuunnittelu

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheina ovat uudistuva omaisuuslajijako ja omaisuuslajien välisten eroavaisuuksien hyödyntäminen verosuunnittelussa yhtiön luovuttaessa osakkeitaan vastikkeellisesti. Tutkielman tarkoituksena on selvittää ensinnäkin, millä tavoin omaisuuslajijako muuttuu 1.7.2019 voimaan tulevalla elinkeinoverolain uudistuksella. Toisekseen tutkielman tarkoituksena on selvittää uudistuneiden omaisuuslajien kontekstissa, millä tavoin omaisuuslajien väliset eroavaisuudet vaikuttavat osakeluovutusten verokohteluun ja miten verovelvollisyhtiöt voivat hyödyntää näitä omaisuuslajien välisiä eroavaisuuksia verosuunnittelun avulla. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan verolainopillisen metodin avulla eli oikeustilaa systematisoiden ja tulkiten. Tutkielman pääasiallisena lähteenä hyödynnetään lainsäädäntöä, ja sen tulkinnassa apuna käytetään lain esitöitä ja muita virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta.

Tutkielma osoittaa ensinnäkin, että omaisuuslajien soveltamisalat muuttuvat uudistuvan elinkeinoverolain myötä jonkin verran. Keskeisimpänä muutoksena nykyiseen on uuden omaisuuslajin, muun omaisuuden säätäminen, minkä seurauksena myös muiden omaisuuslajin soveltamisalat muuttunevat jonkin verran. Vanhojen omaisuuslajien verokohtelu ei sinänsä muutu. Näistä omaisuuslajeista rahoitus- ja käyttöomaisuuden soveltamisalat kokenevat suurimmat muutokset. Uudistuksen lopullisia vaikutuksia on vielä mahdotonta sanoa, ja ne jäävätkin tuomioistuinten linjausten varaan.

Toisekseen tutkielma osoittaa, että eri omaisuuslajien osakkeiden luovutusvoiton ja -tappion verokohtelua tarkasteltaessa muista omaisuuslajeista poikkeavat käyttöomaisuuteen ja muuhun omaisuuteen kuuluvat osakkeet. Muiden omaisuuslajien, rahoitus-, vaihto- ja sijoitusomaisuuden, luovutusvoiton ja -tappion verokohtelu on täysin yhdenmukaista. Pieniä eroja mainittujen omaisuuslajien välille voi syntyä ainoastaan jokseenkin erilaisen jaksottamisen ja hankintamenon muodostamisen kautta. Toisaalta tutkielma osoittaa, että omaisuuslajien välisten erojen hyödyntäminen verosuunnittelussa on sen epävarmuuden ja työläyden takia vähintäänkin haastavaa. Saadut tutkimustulokset johtavat jatkokysymykseen, missä määrin ja millä perusteilla lainsäätäjä voi verosuunnittelua estääkseen poiketa lain vahvoista periaatteista, kuten se on nyt uudistuvan elinkeinoverolain yhteydessä tehnyt.