Yksityisoikeudelliset vaatimukset rikosprosessissa

Abstract

Rikoksen tekijä aiheuttaa rikollisella teollaan usein vahinkoa toisille henkilöille. Tällöin vahingonkärsijä, käytännössä yleensä asianomistaja, pyrkii saamaan korvausta vahingon aiheuttajalta aiheutetusta vahingosta. Rikosoikeudenkäynnissä ratkaistaan kysymys syytetyn rikosoikeudellisesta vastuusta väitetyn rikoksen johdosta. Riita-asian oikeudenkäynnissä taas annetaan oikeussuojaa välittömästi yksityisoikeudellisten intressien hyväksi. Prosessioikeudessa kantavana periaatteena vallitsee separaatio- eli erillisyysperiaate, jonka mukaan eri prosessilajeihin kuuluvat asiat tulee käsitellä erikseen. Rikosprosessioikeudessa noudatetaan kuitenkin pääsääntöisesti adheesio- eli liitännäisperiaatetta, jonka mukaan pääasian yhteydessä voidaan käsitellä myös sivuvaatimuksia. Tutkimuksessa selvitetään, milloin sivuvaateet voidaan käsitellä syyteasian yhteydessä, ja mitä vaikutuksia yhteiskäsittelyllä on. Syyttäjällä on virkavelvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellisia vaatimuksia syyteasian yhteydessä rikosoikeudenkäynnistä annetussa laissa asetettujen edellytysten täyttyessä. Tutkimuksessa tutkitaan millä edellytyksillä mainittu velvollisuus syntyy ja mitä heijastinvaikutuksia menettelyllä on asianomistajien yhdenvertaisuudelle. Kokonaisuutena arvioiden adheesioprosessi ja syyttäjän virkavelvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellisia vaatimuksia rikosasian yhteydessä tuovat merkittäviä etuja erityisesti asianomistajalle. Adheesioprosessin etuna on nähty erityisesti prosessiekonomia. Negatiivisilta heijastinvaikutuksilta ei ole kuitenkaan täysin pystytty välttymään. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Lähdeaineistona on käytetty lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä suomalaista ja pohjoismaista prosessioikeudellista kirjallisuutta. Vertailun vuoksi tutkimuksessa on tuotu esille myös muutamia seikkoja Pohjoismaisesta, erityisesti ruotsalaisesta, lainsäädännöstä.