Digitoitu maito ei valu : digitaalisten ja aineellisten museoesineiden materiaalisuus, aika ja suhde museokävijään

Abstract

Tutkielmani aiheena on digitaalisten museoesineiden erityispiirteet. Vertailen Turun linnan digitoituja ja EMMA-museon 3D-mallinnettuja esineitä aineellisiin, alkuperäisiin museoesineisiin. Tutkielmassa tarkastelen aineellisten, digitoitujen ja 3D-mallinnettujen esineiden materiaalisuutta, suhdetta aikaan ja vuorovaikutusta museokävijän kanssa. Pyrin löytämään vastauksia esineiden ominaisuuksista, jotta esineitä voitaisiin käyttää ja kokea mahdollisimman merkityksellisellä tavalla museossa, joka tässä tutkielmassa ymmärretään laajempana ja moniulotteisempana käsitteenä. Tarkkailevaa havainnointia dokumentoin muistiinpanoilla, valmiiksi määritellyllä tekstilomakkeella ja kuvaamalla esineitä.

Aineellisista, digitoiduista ja mallinnetuista objekteista löytyi erityisiä piirteitä, joiden mukaan niitä voidaan käyttää erilaisissa tehtävissä museossa erikseen tai yhtä aikaa. Aineellisia esineitä määrittivät eniten viittaukset arkisiin ilmiöihin ja kokemuksiin. Museokävijän rooli aineellisten esineiden osalta on havainnoiva katsoja, joten aineellisia esineitä tulisi käyttää visuaalisesti. Digitoidut esineet vaativat kävijältä määrätietoisuutta, mutta toisaalta esineet olivat aineiston esineistä eniten tulkittu kävijälle valmiiksi. Mallinnetut esineet antoivat kävijälle eniten mahdollisuuksia omaan tulkintaan. Mallinnettu esine pystyi esiintymään monissa paikoissa samaan aikaan ja esinettä pystyi tarkastelemaan hyvin kokonaisvaltaisesti. Digitoitu ja mallinnettu esine vaativat käyttäjältä eniten valintoja ja aktiivista toimintaa.

Näiden tutkimustuloksien pohjalta voi osittain kannustaa museoita lähitulevaisuudessa panostamaan esineiden mallintamiseen, sillä mallinnetut esineet tarjoavat paikasta ja ajasta riippumattoman kokonaisvaltaisen kokemuksen esineestä. Digitoidut esineet tarjoavat eniten mahdollisuuksia datan jakamiseen ja opettavaiseen hyödyntämiseen. Aineellisten esineiden tärkeys museonäyttelyissä säilyy digitaalisesta ajasta huolimatta, sillä muut tavat esittää esineitä eivät korvaa arkielämään viittaavaa ymmärrystä. Lopulta kyse ei kuitenkaan ole siitä, missä muodossa esine koetaan, vaan vuorovaikutuksesta esineen ja kävijän välillä.