Uimaopetus osana yläkoulun liikunnanopetusta : Laadullinen tutkimus liikunnanopettajien näkemyksistä uimaopetuksen toteutumisesta

Abstract

Uimataidon heikentyminen on ollut viime aikoina vahvasti esillä erityisesti uimataitotutkimusten ja hukkumistilastojen myötä. Lasten ja nuorten uimataidon laskusta ollaan huolissaan, sillä uimataitoa pidetään kansalais- ja turvallisuustaitona. Myös vesipelastustaitojen katsotaan olevan osa turvallisuutta. (Franklin, Peden, & Amy ym. 2015, 10; Hakamäki 2016, 13.) Uimataidon ja vesipelastustaitojen harjoittelu kuuluvat osaksi perusopetuksen opetussuunnitelmaan (Opetushallitus, 2016), minkä vuoksi niitä opetetaan osana perusopetusta.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin uimaopetuksen toteutumista osana yläkoulun liikunnanopetusta liikunnanopettajien näkökulmasta. Erityisestä huomiota kiinnitettiin opetussuunnitelman merkitykseen, koska uimaopetus on ainoa liikuntalaji, joka siinä mainitaan erikseen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten uimaopetus käytännössä toteutuu yläkouluissa ja millaisia näkemyksiä liikunnanopettajilla on sen toteuttamiseen liittyvistä tekijöistä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tämä menetelmä mahdollisti monipuolisen ja joustavan tiedonkeruun. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmän mukaisesti, jolloin keskeiset teemat pystyttiin tunnistamaan ja jäsentämään systemaattisesti. Tutkimukseen osallistui kuusi liikunnanopettajaa samalta paikkakunnalta.

Tulosten mukaan uimaopetuksella on vahva asema opetussuunnitelmassa, mutta sen käytännön toteutukseen vaikuttavat merkittävästi erilaiset resurssitekijät, kuten käytettävissä oleva aika, uimahallin saatavuus ja kuljetusjärjestelyt. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin oppilaiden osallistumisen ja taitotason polarisoituminen.