Syyteneuvottelun hyödyntäminen vuosina 2015-2019 : Lainsäädäntötutkimus syyteneuvottelulle asetetuista tavoitteista ja niiden toteutumisesta

Abstract

Suomessa otettiin vuonna 2015 käyttöön syyteneuvottelumenettely, jossa rikoksesta epäilty tai syytetty voi saada huojennusta rikosvastuusta tunnustamalla tekonsa ja näin edistämällä rikoksen selvittämistä. Menettelyn käyttöönotolla pyrittiin osaltaan ehkäisemään oikeudenkäyntien viivästyksiä.

Tutkin, mitä tavoitteita syyteneuvottelua koskeville säännöksille asetettiin sekä miten syyteneuvottelulle asetetut prosessiekonomiset ja menettelyn konkreettista hyödyntämistä koskevat tavoitteet ovat toteutuneet. Taustoitan tutkimusta käymällä läpi lakihankkeen kulkua ja avaamalla syyteneuvottelua koskevaa sääntelyä. Syyteneuvottelua koskeville säännöksille asetettuja tavoitteita tutkin lainvalmisteluasiakirjoista, jotka toimivat myös tutkimuksen empiirisenä aineistona. Hyödynnän laadullista ja määrällistä sisällönanalyysiä sekä teemoittelua analysoidessani lausuntokierroksella annettuja lausuntoja. Käsitellessäni työryhmämietintöä ja hallituksen esitystä menetelmä on kuvaileva. Tavoitteiden toteutumista tutkin pääasiassa oikeusministeriöstä saatujen tilastotietojen avulla, jotka koskevat käräjäoikeuksissa vuosina 2015–2019 käytyjä tunnustamisoikeudenkäyntejä.

Syyteneuvottelua koskeville säännöksille asetetut tavoitteet koskivat rikosprosessin nopeuttamista, viranomaisten toiminnan tehostamista sekä resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista. Tavoitteissa painottuivat prosessiekonomiset päämäärät. Tämän lisäksi tavoitteet koskivat oikeusturvan toteuttamista, menettelyn niveltymistä olemassa olevaan järjestelmään sekä konkreettista soveltamista, kuten menettelyn hyödyntämistä erityisesti talousrikosasioihin ja noin 500 rikosasiaan vuosittain. Lainsäätäjä oli arvioinut näiden tavoitteiden toteutuvan ongelmitta, kun taas lausunnonantajat suhtautuivat menettelyyn ja sille asetettuihin tavoitteisiin huomattavasti varautuneemmin. Tilastotietojen perusteella syyteneuvottelumenettelyä on hyödynnetty ensimmäisien vuosien aikana hyvin vähän ja vain harvoissa käräjäoikeuksissa. Tämän perusteella voidaan tehdä suuntaa antavia johtopäätöksiä siitä, ettei menettelyn avulla ole voitu saavuttaa merkittäviä prosessiekonomisia säästöjä. Sen sijaan menettelyä on sovellettu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla lähes ainoastaan laajassa mielessä ymmärrettyihin talousrikosasioihin.

Syyteneuvottelun hyödyntämisestä tulisi kerätä tilastotietoja. Lisäksi syyteneuvottelu-uudistus tarvitsisi kattavan jälkikäteisen vaikutusten arvioinnin. Arvioinnin perusteella voitaisiin tehdä mahdollisia muutoksia säännöksiin niin, että menettely otettaisiin laajemmin käyttöön. Sitä kautta saataisiin myös toivottuja hyötyjä rikosprosessijärjestelmälle.